Hyppää sisältöön

Valokuvamuistoja: mies Suomessa - sydän Karjalassa

Muolaassa syntynyt Erkki Känkänen lähti äitinsä kanssa evakkoon pienenä poikana. Kahteen pieneen matkalaukkuun mahtui koko elämä ja loput piilotettiin kaivoon tai kellariin. Aikomus oli vielä palata.

Ensivisitti kotona Karjalassa oli sanoinkuvaamaton hetki Erkki Känkäsen elämässä. Kuva: YLE / Mari Siltanen

Erkki sanoo, että hän on evakkomatkalla edelleen.

Kesämökkinsä Karjalalle omistettua värikästä ja koristeellista pihaa kiertäessä vastaan tulee myös evakkoajalle omistettu rakennus, jonka seinällä riippuu tärkeä kuva 70-luvun lopulta.

Erkki pääsi ensi kertaa kotiinsa Karjalaan 1978. Matka kulki ensin Pietariin, Leningradiin, josta matka jatkui pikkuautolla perille asti. Kotitaloa ei ollut helppo löytää, sillä aikaa oli kulunut jo kolmisen kymmentä vuotta.

Lopulta Erkki pääsi perille ja kodin uusi asukas otti sydämellisesti vastaan.

- Se oli jotain sellaista mitä ei voi kuvitella. Hekin olivat tavallaan evakkoja. Heidät oli mustan mullan seudulta Ukrainasta siirretty.

Yhteys on säilynyt ensi kohtaamisen jälkeen. Erkki on vaimonsa kanssa yhteyksissä Karjalan väkeen pari kertaa vuodessa. Talossa silloin asunut mummo on jo edesmennyt, mutta hänen tyttärellään oli kaksi poikaa, jotka ovat nykyään Erkille melkein kuin omia poikia.

- Ei varmaan presidenttiä pidetä paremmin kuin meitä pidetään, kun siellä käydään.

Omien kotiseutujen näkeminen oli sanoinkuvaamaton hetki. Lapsuuden muistot tulvivat mieleen hetkessä. Sekin, kun Erkki kävi kavereineen Äyräpään järvellä uimassa. Järvessä oli mutapohja ja uintireissun jälkeen piti irrotella iilimatoja varpaiden välistä.

- Silti oli rakasta.

.
.