1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Yhdistynyt Berliini on yhä keskeneräinen

Berliinin muurin murtuminen 20 vuotta sitten oli merkkitapaus myös kaupunkisuunnittelijoille ja arkkitehdeille, jotka saivat täytettäväkseen neliökilometrikaupalla rakennusmaata Berliinin sydämessä. Paljon uutta ja uudenlaista Berliiniin on noussutkin, mutta kaupungissa on edelleen rumia, keskeneräisiä tai tyhjiä nurkkia, sanoo Berliinin muutosta dokumentoineen museon kuraattori.

Kuva: EPA / Rainet Jensen

Itä- ja Länsi-Berliinin yhdistyttyä käyttöön tulivat alueet, jotka olivat olleet sodasta ja etenkin muurin rakentamisesta asti käytännössä autiota ei-kenenkään-maata. Suunnittelijat uskoivat tuolloin, että kaupunki olisi pian rakennettu 1920-luvun kaltaiseen loistoon, kertoo berliiniläinen arkkitehti Christoph Wessling.

Hyvä esimerkki tästä optimismista on Potsdamer Platz. Se oli 1900-luvun alussa liikenteeltään maailman vilkkaimpia alueita; siellä muun muassa syttyivät maailman ensimmäiset liikennevalot. Kun muuri rakennettiin sivuamaan Potsdamer Platzia, sodan jälkiä ei korjattu ja alueella villiintyivät rikkaruohot ja citykanit. Muurin murruttua italialainen tähtiarkkitehti Renzo Piano muutti aukion mini-Manhattaniksi sinisine lasisine pilvenpiirtäjineen.

Toinen näkyvistä uuden ajan merkeistä on liittopäivätalon ympärille noussut hallitusrakennusten alue. Berliiniläiset kutsuvat liittokanslerin modernia virkarakennusta "liittokanslerin pesukoneeksi" sen suuren pyöreän ikkunan vuoksi, ja liittopäivätalo itse on saanut nykyaikaisen lasikupolin.

Osa huimista hankkeista toteutui, osa ei

Berliinin sydäntä ei runnellut vain muuri, vaan myös toisen maailmansodan jäljet olivat näkyvissä pitkään etenkin itäpuolella, osin vielä tänäkin päivänä. Yhdistyneen Saksan pääkaupunki tarvitsi uusia siltoja, metroasemia ja katuja. Miltei puolet 3,4 miljoonan asukkaan metropolin infrastruktuurista oli vajavaista.

Tavanomaisten ratkaisujen lisäksi ilmassa oli huimia suunnitelmia. Jotkut - kuten Potsdamer Platz - toteutuivat, jotkut eivät. Rakentamatta jääneiden hankkeiden joukossa oli yhdysvaltalaisen arkkitehdin Robert Venturin kaavailema valtava porrasrakennelma yli Brandenburgin portin.

Tänä päivänä monet kysyvät, oliko yhdistymisestä riemuinnut Saksa liiankin innokas repimään lähihistoriansa muistomerkit. Berliinissä vuosittain käyvät 7,5 miljoonaa turistia etsivät muurin jälkiä, mutta arkkitehti Wesslingin mukaan berliiniläiset eivät itsekään tahdo niitä enää löytää.

Itä-Berliini on muuttunut niin paljon, että sen entisaikoihin sijoittuviin elokuviin on toisinaan pakko hakea kuvauspaikkoja kaupungin länsilaidalta, elokuvantekijät kertovat.

Alueiden keskiluokkaistuminen ajaa köyhiä ahtaalle

Uusista rakennuksista huolimatta matkailija saattaa edelleen hämmästyä kaupunkimaiseman keskeneräisyyttä. Syy on selvä, sanoo Berliinin muutosta dokumetoineen museon Berlinische Galerien kuraattori Guido Fassbender.

- Rakentaminen on kallista. Tänä päivänä Berliinillä on 60 miljardin euron velat, Fassbender muistuttaa.

Hänen mukaansa vain maantieteellinen raja on kaatunut. Sen tilalla on köyhien ja rikkaiden raja, hän sanoo. Joidenkin kaupunginosien keskiluokkaistuminen on nostanut vuokria niin, että 80 prosenttia alkuperäisistä asukkaista on joutunut muuttamaan kodeistaan.

Berliinin pormestari Klaus Wowereit sanoo surevansa sitä, että häikäilemätön kaupallisuus on nujertanut luovan uudistumisen. Berliinin viimeaikainen arkkitehtuuri on tylsää, Wowereit tuomitsee.