Norsuni Abu ja elämän tarkoitus

Norsuni Abu on planeetan viisain olento. Ainakin omasta mielestään. Elefantti väittää tämän johtuvan siitä, että hän on viidentuhannen vuoden ikäinen. On myönnettävä, että siinä iässä on tietysti tullut kunnolla perspektiiviä.

Kotimaa
Harri Närhi
YLE

Itse asiassa hän on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että ainoastaan Albert Einstein olisi voinut ymmärtää norsuni kokonaisvaltaista älykkyyttä. Siksi hän pitää kohtalon ivana, että juuri minä olen hänen isäntänsä.

Ristikoita ratkoessani olen saanut niin paljon apua elefantiltani Abulta, että olen alkanut turvautua häneen kaikissa kysymyksissä. Kuten siinä, mihin mahdoin illalla laittaa avaimet, mikä tämä viininpunainen tahra paidassani on tai millähän tämäkin lasku taas maksetaan.

Tai siinä ongelmassa miksi Palvelualojen Ammattijärjestöstä käytetään sanaa PAM, mutta Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ei ole Sak. Että minkä takia sanotaan TEHY, muttei sanota Akt.

Norsuni Abu lohdutti minua tässä asiassa sanomalla, ettei siihen ole mitään sen kummempaa syytä. Paitsi siis tyhmät ihmiset, jotka käyttävät tuollaisia ilmaisuja. Mutta elefanttien näkökulmasta kaikki ihmiset ovat tyhmiä. Että vain siitä syystä minäkin tuumin tuollaisia. Olenhan hänen mielestää kuin seeprat savannilla. Nekin kun törmäilevät sinne tänne syytä ja järkeä etsien, kunnes sitten jäävät jokirannassa krokotiilien kitaan.

Tätä vertausta en ihan ymmärtänyt, mutta elefantin ylimielisyys alkoi jälleen käydä pahasti hermoille... Niinpä sanoin, että jos hän mielestään tietää kaiken, niin mikä hänen mukaansa on elämän tarkoitus?

Hieman fantin kärsä siinä virahti, mutta sitten se sanoi, että tämä on sen verran perustavaa laatua oleva kysymys, että hän tarvitsee sen miettimiseen pussin pähkinöitä. Norsu kun tietää minut köyhäksi mieheksi ja varmaan arveli, että luopuisin tämän palkkiovaatimuksen takia koko testistä.

Mutta kyseessä alkoi olla arvovaltakysymys, joten lainasin mutaman lantin romanikerjäläisiltä ja hankin pähkinäpussin. Samalla vaadin, että vastaus piti tulla vuorokauden sisään tai antaisin hänet sirkukseen. Enkä suinkaan esiintyjäksi vaan teltan tolppien raahaajaksi.

Tämä tapahtui eilen. Nyt elefantti on kanssani täällä studiossa vastaamassa kysymykseen elämän tarkoituksesta. Näen sen olevan hieman kalvakka, kun lähtö tivoliin on tulossa ja tämä norsu on tottunut jääkaappiin ja kaukosäätimeen. Siis sanohan nyt, Abu Simppeli, mikä on elämän tarkoitus?

- Se on evoluutio.

- Mitä että...? Mikä vastaus tuo muka on? Mikä evoluutio?

- Evoluutio! Evoluutio on aineen, siis materian, tendenssi. Sen alkuperäinen ominaisuus. Tämä tendenssi synnyttää aikajatkumolla alkuaineista yhdisteitä, joita jossain vaiheessa aletaan nimittää olioiksi. Näiden olioiden tarkoitus taas on säilyttää niiden syntyyn tarvittu energia kaikissa olosuhteissa. Samalla ne pyrkivät mahdollisimman eksponteniaalisesti lisäämään tuota energiaa. Tärkein tapa sen säilyttämiseksi ja lisäämiseksi on luoda itsestään kopioita, joilla on tämä sama tendenssi. Ellei tätä tendenssiä ole, edes alkuaineet eivät fuusioidu. Siis kuten vety heliumiksi ja niin pois päin. Silloin taas ei synny kemiallisia yhdisteitä, tai organismeja, joiden korkein muoto on tietysti elefantti.

Tässä tendenssissä elämä ja tajunta ovat vain yksi välivaihe, etten sanoisi välitila. Siten saadaan kaava EVoluutio on materia plus energia toiseen. Einsteinin teoria E=mc toiseen on vasta tämän teorian seuraamusta, tiedettä jälkijunassa.

Niinpä se, joka kysyy elämän tarkoitusta, kysyy perimmältään vain: miksi. Siihen taas on vain yksi vastaus: siksi.

Siksi juuri siksi on ainoa koko kosmoksen synnyn syy. Niinpä sen täytyy myös olla elämän tarkoitus.

Katson pöydän nurkalla retkottavaa norsua suu auki, enkä lainkaan käsitä mitä se tällä tavalla luulee todistavansa. Mutta jotenkin tajuan sen kierosta hymystä, että kysymykseen tarkoituksesta voi vastata vain sanoilla ja sanat ovat vain ihmisten keksintöä. Että koko ajatus siitä, että pitäisi olla tarkoitus on vain ihmisaivojen tuote.

Tai oikeastaan sivutuote, kun onhan sitä jokin syyn tapainen oltava, että jaksaa aamulla nousta ja lähteä liikkeelle. Jotain sellaista, jonka romanikerjäläiset varmaan paremmin ymmärtävät.

Mutta vain mieli liikkuu, kuten buddhalaiset tietävät. Raahaan nyt norsuni takaisin kotiin ja ... oukei ... ostan sille toisenkin pussin pähkinöitä.

Tämän jälkeen en silti ihan vähällä kysy siltä yhtään mitään. Että miksikö? No juuri siksi!

Lähteet: Harri Närhi / Yle Radio1:n Ykkösaamun kolumnisti, 11.11.2009