Leivän päälle sopivasti sopivaa rasvaa

Vaikka voileivälle sipaistaan yleensä vain ohut kerros rasvaa, ei ole ollenkaan yhdentekevää, mitä leivälle levittää. Ravitsemusterapeutti Eeva Nykänen suosittelee leivän päälle 60-prosenttista rasiamargariinia.

terveys
Asiakkaita kaupan levitehyllyn luona. Nainen valitsee levitepakkausta.
YLE

Levitteen valinnasta käydään välillä kiihkeääkin sanasotaa kahvipöydissä ja netin keskustelupalstoilla. Yksi vannoo voin nimeen, toinen makustelee margariinia eikä kolmannelle kelpaa kuin kasvirasvalevite. Ravitsemusterapeutti Eeva Nykäsen mukaan on hyvä, että levitteistä puhutaan, sillä hänen mukaansa ei ole ollenkaan sama, mitä leivälleen levittää.

-Varsinaista uutta tietoa ravintorasvojen ja kasviöljyjen terveellisyydestä ei ole tullut, mutta rasvahyllyt pursuavat tuotteita ja sieltä voi olla vaikea valita sopivaa levitettä, pohtii Nykänen.

Tarjonta kaupan margariinihyllyllä on todella runsasta: pikainen piipahdus keskikokoiseen ruokakauppaan kertoo, että levitehyllystä löytyy yli 40 erilaista levitettä. Eikä lukuun ole laskettu edes mukaan varsinaista voita, jota sitäkin löytyy monta eri laatua ja merkkiä.

Onko kevyt aina paras?

Kuluttaja-lehden tutkimuksen mukaan 40 prosenttia rasvaa sisältävät kevytlevitteet ovat terveyden kannalta huonoja. Nykäsen mukaan peruste tutkimuksen tulokselle on se, että jos leivän käyttömäärät ovat pieniä, ei kevyimmistä levitteistä välttämättä saa tarvittavaa määrää pehmeitä rasvoja. Eli vähän leipää ja kevyttä levitettä tarkoittaa liian vähän hyviä rasvoja.

- Jos leivän käyttömäärä on suuri, esimerkiksi yli 10 viipaletta päivässä, olisi ihan ookoo valita se köykäinen rasva. Sillä käyttömäärällä saa jo ne tarvittavat pehemät rasvat. Mutta jos ei ole niin hankakka leivän syöjä, viipaleiden määrä jää kuuteen tai alle, niin silloin leipärasvan olisi oltava 60-70-prosenttinen, opastaa Eeva Nykänen.

Jääkaapin vakiovarusteeksi Eeva Nykänen suosittelee 60-prosenttista yleisrasiamargariinia. Se käy tarvittaessa myös leipomiseen ja paistamiseen ja on hyvä leivälle.

Leipurille oikeaa voita - kohtuudella

Mummon ohje pullan, piirakan ja kalakeiton tekoon oli, että "oikeeta voita sen olla pittää, muuten ei maistu miltään". Eeva Nykänen ei suoralta kädeltä torppaa mummon neuvoja, vaan kysyy, että kuinkas usein sitä oikein leivotaan.

- Jos voin maku hivelee leivonnaisissa, mutta leipoo vain kerran kuukaudessa, niin sillä ei ole mitään merkitystä, vaan voista saa nauttia hyvällä omatunnolla. Kunhan muistaa laittaa leivän päälle rasiamargariinia, sanoo Nykänen.

Sen sijaan leivän päälle hän ei voita suosittele, ei ainakaan päivittäin.

- Jos voita on leivän päällä ja leivonnaisissa, kallistuu vaaka aika paljon sinne kovan rasvan puolelle. Jos siihen sitten lähtee lisäämään pehemennykseksi rypsiöljyä, niin energiansaanti on kyllä aika suurta, laskeskelee Nykänen.

Paha, paha trans-rasva

Paljon parjattuja trans-rasvoja syntyy luontaisesti märehtijöiden pötsissä, joten esimerkiksi voissa ja maidossa on aina pieni määrä trans-rasvaa mukana. Trans-rasvoja tuotetaan myös teollisesti; niitä syntyy silloin, kun kasvirasvoja kovetetaan hydraamalla.

- Näistä trans-rasvoista kohistiin joku aika sitten ja suomalaiset margariininvalmistajat käytiin silloin läpi. Heidän menetelmissään ei käytetä tätä hydraamista, eli kotimaisissa rasiamargariineissa ei näitä trans-rasvoja ole. Mutta jos siellä on voita seassa, siellä on myös pieni määrä trans-rasvoja, kertoo Nykänen.

Suomalaisten ruokavaliossa suurimpia trans-rasvojen lähteitä ovat Nykäsen mukaan uppopaistetut ranskalaiset tai keksit, yleensäkin sellaiset ruoat, missä kasviöljyjä käsitellään hyvin kuumissa lämpötiloissa.

Ruokaöljyistä Nykänen suosittelee rypsiöljyä. Rypsiöljyssä on äärimmäisen vähän kovaa rasvaa ja paljon omega-3 -sarjan rasvahappoja. Lisäksi rypsiöljy on kotimainen tuote.

Lähteet: YLE Keski-Suomi / Sanna Wänskä, Virpi Kotilainen, Sanna Pirkkalainen