1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Tähtihetki: Paranormal Activity

Tarmo Poussu muistuttaa, että todellisuuden tuntu voidaan luoda pienillä keinoilla. Hiljaisuus voi olla tehokkaampaa kuin kalliit erikoistehosteet. Anu Silfverbergin mielestä elokuva on paikoin hyvin pelottava, mutta siitä puuttuu tarina.

kulttuuri

Tämän vuoden Blair Witch Project on vielä esikuvaansakin halvemmalla tuotettu kauhuleffa. Paranormal Activity on videolla kuvattu kummitustarina, jossa on vain kaksi pää- ja kaksi sivuhenkilöä ja joka sijoittuu kokonaisuudessaan yhteen asuntoon. Sen näyttelijät, kuten myös käsikirjoittaja-ohjaaja Oren Peli ovat amatöörejä, mutta eivät lahjattomia.

Blair Witch Projectin tavoin Paranormal Activity on koostuvinaan päähenkilöittensä kuvaamasta dokumenttimateriaalista. Katie (Katie Featherston) ja Micah (Micah Sloat) ovat tavallinen nuori pari, joka on äskettäin muuttanut yhteen. Vasta muuton jälkeen Katie on kertonut Micahille häntä lapsuudesta saakka piinanneista yliluonnollisista kokemuksista. Micah päättää selvittää kokemusten todenperäisyyden kuvaamalla heidän elämäänsä asunnossa ympäri vuorokauden. Öiksi hän asettaa videokameran kuvaamaan heidän makuuhuonettaan.

Kuluu useita vuorokausia ennen kuin mitään tapahtuu. Ensimmäiset kameran tallentamat outoudet ovat niin huomaamattomia, ettei niiden luonteesta voi olla varma. Vähitellen merkit jonkin yliluonnollisen läsnäolosta käyvät kuitenkin selvemmiksi – ja uhkaavammiksi. Elokuvan ahdistavat loppuvaiheet voivat aiheuttaa herkälle katsojalle painajaisia.

Paranormal Activity on ennenkaikkea osoitus siitä, miten pienin keinoin elokuva voi luoda todellisuuden illuusion. Varsinkin kauhuelokuvissa vähemmän on usein enemmän. Hiljaisuus, odotus ja tunne jonkin näkymättömän läsnäolosta voivat olla paljon tehokkaampia pelon nostattajia kuin miljoonia dollareita nielevät erikoistehosteet.

Tarmo Poussu

Kauhupätkä Paranormal Activity on ohjaaja-käsikirjoittaja Oren Pelin esikoinen. Elokuva on saanut valtavasti huomiota siitä, että se tehtiin minimibudjetilla ja se on menestynyt. Se on siis tunnettu ennen kaikkea taloudellisista ansioistaan. Sitä on myös nimetty kaikkien aikojen pelottavimmaksi kauhuelokuvaksi, mutta en menisi ihan niin pitkälle. Kauhua siinä on jonkin verran, elokuvaa ei nimeksikään.

Blair Witch Projectin tapaan Paranormal Activity on olevinaan sarja tallenteita, jotka on löydetty vasta jälkeenpäin. Tälle illuusiolle elokuva on uskollinen; kamera on mukana vain silloin kun se on uskottavaa ja siellä missä se on mahdollista.

Minimibudjetin tietysti kuuluukin näkyä kun kyseessä on olevinaan nuoren parin videokokeilu. Mutta valitettavasti tämä selitys ei kanna koko matkaa. Digivideokuva on tylsää ja rumaa, erityisesti päiväsaikaan. Kuvauspaikkana on toiminut ohjaajan oma koti. Toden tuntua sillä kai on tavoiteltu, mutta lopputulos nyt vain näyttää ihan hirveältä. Etenkin valaistus on aivan kammottavaa.

Ison osan ajasta kamera seisoo jalustalla pääparin makuuhuoneessa ja tallentaa, mitä yöllä heidän nukkuessaan tapahtuu. Nämä kohtaukset ovat elokuvan vahvimpia osuuksia. Paikoin Paranormal Activity onkin hyvin pelottava. Siitä vain puuttuu tyystin tarina. Nuorta naista vainoava kummitus vain myllertää huoneistossa, vailla tarkoitusta. (Miksi kummitukset ovat niin innostuneita ovien paukuttelusta?)

Välillä tuntuu, että tarinaan päästään käsiksi, kuten melko karmivassa kohtauksessa, jossa löydetään valokuva. Mutta sitten tuo kiinnostava yksityiskohta ikään kuin unohdetaan. Käsikirjoittaja hoi, unohtuiko jotain?

Anu Slifverberg

Lue seuraavaksi