1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Tähtihetki: Looking for Eric

Vaikka Anu Silfverberg pitää Looking for Eric -elokuvan siinä määrin, että katsomiskokemusta eivät pilaa edes filmin lopussa olevat epäuskottavat juonenkäänteet. Tarmo Poussun mielestä elokuvan loppu on kekseliäs, farssimainen, ja jättää taatusti katsojalle hyvän mielen.

kulttuuri
Icon Home Entertainment

Ken Loachin Looking for Eric on niin sanottu ”hyvän mielen elokuva”. Se onnistuu, sillä siitä tulee erittäin hyvä mieli.

Lisäksi elokuvassa on hitunen romanttista komediaa ja kunnon annos klassista underdog-tarinaa. Ennen kaikkea Looking for Eric on elokuva miesten välisestä ystävyydestä – sellaisten miesten, joiden ihmissuhdetaidot eivät tavallisesti ole niitä parhaita. Tämä on toteutettu Loachille ominaisella realistisella tyylillä.

Itse tarina (nuoruudenrakastettunsa perään haikaileva alisuorittaja-Eric saa pilvipäissään ohjeita makuuhuoneeseensa ilmestyvältä jalkapallotähti Eric Cantonalta) ei ole realistinen. Ennemminkin hupsu. Mutta Loachille ominainen realistinen tyyli tekee siitä oudon uskottavan. Cantonan ”ilmestys” on tehty arkisesti ja todentuntuisesti. Hallusinaatioihin ei välttämättä tarvita erikoistehosteita.

Itseään esittävä Cantona on hauska karrikatyyri. Hänen vastapainonaan Steve Evetsin esittämä päähenkilö on rujolla tavalla kaunis hahmo, ja varsin tunnistettava englantilainen miestyyppi. Hän epäonnistunut mutta toiveikas, oppimaton mutta nokkela. Evets on roolissa loistava.

Loppua kohti juonenkäänteet taipuvat epäuskottavan puolelle, mutta siinä vaiheessa olin itse jo niin elokuvan puolella, etten ole halukas tarrautumaan pikkuseikkoihin. Elokuvan kiihtyvässä sentimentaalisuudessa on jotain viehättävän häpeilemätöntä.

Anu Silfverberg

Brittirealismin ja yhteiskunnallisen draaman veteraani Ken Loach on vanhoilla päivillään ohjannut yllättävän kevyen ja komediallisen leffan. Looking for Eric kertoo keski-ikäisestä, jalkapalloa fanaattisesti seuraavasta postimies Eric Bishopista (Steve Evets), joka hakee apua umpikujaan ajautuneisiin ihmissuhteisiinsa yllättävältä taholta: makuuhuoneensa seinäjulisteessa komeilevalta jalkapalloilija Eric Cantonalta – tai pikemminkin omalta mielikuvaltaan hänestä.

Kuin lampun henki sadussa ranskalainen Eric Cantona (joka esittää elokuvassa itseään) astuu ulos julisteesta brittikaimansa makuuhuoneeseen jakelemaan omaperäisesti muotoiltuja elämänohjeitaan. Vastoin kaikkea todennäköisyyttä postimies lopulta onnistuukin niiden avulla löytämään kadonneen itsekunnioituksensa ja saamaan elämästään uuden otteen.

Fantasian rajoilla liikkuvasta tarinastaan huolimatta Looking for Eric sisältää myös Loachin aiemmista elokuvista tuttuja piirteitä. Postinkantajan työ- ja kotiolot piirtyvät valkokankaalle karun realistisesti. Postimies-Ericin elämän ankeutta korostavat myös hänen hankalat suhteensa kahteen teini-ikäiseen poikapuoleensa sekä yhä kytevä rakkaus ex-vaimoon. Todelliseen kriisiin Ericin elämä ajautuu, kun hänen poikapuolistaan vanhempi kätkee kotiinsa rikollisen ystävänsä laittoman aseen.

Elokuvan keskeiset ristiriidat ratkaistaan kekseliäässä, lähes farssimaiseksi yltyvässä loppuhuipennoksessa, joka jättää katsojalle takuuvarmasti hyvän mielen – vaikkei ratkaisun realistisuuteen uskoisikaan.

Tarmo Poussu

Lue seuraavaksi