Aimo Räsänen on kiitetty Jason

Sirkku Peltolan uusin näytelmä Pieni raha pyörii Tampereella Kellariteatterissa täysille saleille. Sen esityksistä moni katsoja on poistunut kostein silmin. Näytelmän päähenkilö Jason on viisikymppinen mies, jota lääketieteellisin termein voisi kutsua heikkolahjaiseksi. Jasonia esittää Tampereen Työväen Teatterin näyttelijä Aimo Räsänen.

näytelmät
Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Pieni raha on kerännyt kiitoksia sekä yleisöltä että kriitikoilta. Sen keskiössä ovat syrjäkylillä elävä äiti (Tuire Salenius) ja hänen aikuinen poikansa Jason sekä naapurin leskivaimo Ilse (Teija Auvinen). Heidän elämänsä sujuu toisiinsa kietoutuneina suhteellisen tasaisesti ja vähään tyytyen.

Jason hoitaa äidin asioita matkustamalla kerran viikossa linja-autolla läheiseen pikkukaupunkiin. Yhtenä tiistaina tutut rituaalit rikkoontuvat, kun mies tutustuu kaupungissa uusiin ihmisiin. Jasonin ja hänen äitinsä elämä muuttuu peruuttamattomasti.

Aimo Räsänen ryhtyi tekemään Jasonin hahmoa lukemalla ensin tarkkaan Sirkku Peltolan kirjoittaman näytelmän tekstin, josta "löytyy kaikki".

- Sitten lähdettiin miettimään, miten tällaisesta karaktäärihahmosta, jolla on erityispiirteitä, saadaan rakennettua uskottava ihminen. Se voi lähteä vaikkapa tavasta liikkua, pyyhkäistä nenänpieltä tai pidellä lusikkaa.

Räsäsen mukaan meillä jokaisella on jonkinlainen kokemus Jasonista. Jasoneita voi olla omassa perhepiirissä, koulussa, kylässä tai naapurustossa. Hahmon tunnistettavuus liitetään omiin kokemuksiin, ja näin henkilö lopulta syntyy - arkisen puurtaminen, yritysten ja joskus onnistumistenkin kautta.

Kyse on ihmisen katsomisesta

Aimo Räsänen toimi ennen näyttelijäksi ryhtymistään muun muassa psykiatrisena sairaanhoitajana. Se on voinut hänen mukaansa vaikuttaa joihinkin rooleihin, jos ei suoraan, niin ainakin alitajuisesti.

- Kysymys on ihmisestä, ihmisen katsomisesta ja ihmisenä olemisesta. Muistikuvia, havaintoja ja tunteita voi aina poimia, mutta ei se ihan niin suoraviivaista ole, Räsänen sanoo.

Jasonin hahmo on herättänyt joissakin katsojissa myös naurua. Saako Jasonille nauraa?

- Saa. Naurua on tietysti monenlaista ja -sävyistä. Sirkku Peltolan muiden näytelmien tapaan Pienessä rahassakin tragedia ja komedia ovat rinnakkain, ja kipeät asiat voivat olla aika huvittavia, Räsänen tuumii.

- Mekin nauroimme usein harjoitusvaiheessa niin, ettei tekemisestä tahtonut tulla mitään. Siitä syntyi tunne, että nyt ollaan jonkin oleellisen äärellä. Toisilla ihmisillä nauru tulee myös, kun mennään kipupisteiden ja surun äärelle. Siinä ei ole sinällään mitään väärää.

Ajaton ja paikaton teema

Jokainen meistä voi myös olla välillä Jason, esimerkiksi väsyneenä tai sairaana. Esimerkiksi Aimo Räsänen nostaa näytelmän alun, jossa Jason herää uuteen aamuun. Samanlaisia tahmeita uuden päivän käynnistyksiä on aika monella.

Onko Pieni raha komedia vai tragedia? Räsäsen on omien sanojensa mukaan hyvin vaikea määrittää näytelmän tyylilajia. Hänestä on ylipäätään ilahduttavaa, jos Pieni raha herättää katsojissa tunteita ja ajatuksia siitä, mikä on ihmisen osa. Voiko kenenkään elämän arvoa edes kyseenalaistaa ulkoapäin?

- Pienessä rahassa on puuhelloineen ja pullomaitoineen jotain ikiaikaista niin, että se jopa hiukan vie ajatuksia pois nykypäivän Suomesta. Toisaalta se on yhtä mahdollinen ollakseen jossain syrjäseudulla nytkin, ja myös muualla kuin Suomessa.

Lähteet: YLE Tampere / Päivi Solja