1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Tähtihetki: Thomas

Tässä elokuvassa on tavoitettu vanhuuden rytmi. Päähenkilö Thomasin päivään ei mahdu paljoa, ja niin pienistä asioista tulee suuria, sanoo Anu Silfverberg. Tarmo Poussu vähän kyselee tasapainon perään.

kulttuuri

Ohjaaja Miika Soini antaa kohtauksilleen aikaa, ja lopputulos on monelta osin hienovarainen ja koskettava. Elokuvan johtotähti Lasse Pöysti, jonka hahmossa Thomasin vanhuus on fyysistä, elettyä, läsnäolevaa ja totta.

Soinin ohjauksessa vahvinta on keskittyminen olennaiseen. Kaikki turha on poissa ja se mikä jää jäljelle on kauniin pelkistettyä, niin liike kuin puhekin. Ohjaaja uskaltaa kuvata, miten pienistä asioista elämän draama korostuu; onneen ei tarvita paljoa, mutta ei myöskään suruun.

Elokuvan viehättävään minimalsimiin tottuneelle katsojalle lopun juonenkäänteet tulevat ehkä vähän liiankin nopeasti ja vähän liian dramaattisina. Siksi salaisuuksien paljastumista tekisi mieli vastustella: älkää menkö sinne, kaikki tarvittava oli meillä jo tässä.

Anu Silfverberg

Lasse Pöystin vähäeleisen koskettava roolityö yksinäisenä vanhuksena hallitsee Miika Soinin esikoisenaan ohjaamaa draamaa, joka ennen teatteriensi-iltaansa on ehtinyt jo puolitoista vuotta kiertää koti- ja ulkomaisia festivaaleja. Tv-tuotantona valmistunut leffa esitettiin myös TV1:n Kotikatsomossa jo viime joulukuussa.

Pöystin esittämä Thomas kuluttaa päivänsä shakkia yksinään pelaten ja muita ihmisiä kahvilan pöydässä tai puiston penkillä tarkkaillen. Eräänä päivänä hänen viereensä puiston penkille istahtaa toinen vanhus (Pentti Siimes), joka tietää hänen menneisyydestään enemmän kuin hän itse haluaisi siitä muistaa.

Soinin elokuvassa on niukasti dialogia ja vielä niukemmin toimintaa – tai edes varsinaista juonta. Pöystin herkkävireisen roolityön ja Soinin harkittujen kuvasommitelmien vuoksi elokuva pitää mitenkuten otteessaan, mutta sen rakennetta vaivaa kummallinen tasapainottomuus.

Elokuvan ensimmäiset kolme neljännestä tuntuvat vain johdattelulta varsinaiseen draamaan, joka sitten vihdoin alkuun päästyään loppuu liian hätäisesti ja jättäen liian monta kysymystä ilmaan roikkumaan.

Tarmo Poussu

Lue seuraavaksi