Jo helpottaa

Yli kolme viikkoa on jo kulunut tänne tulostani, vaikka tuntuu, että juuri vasta saavuin. Toisaalta paljon tänä aikana on ehtinyt tapahtuakin ja elämisen peruspuitteet alkavat olla mallillaan.

kaupungit

Aikaeroon olen sopeutunut eli käytännössa virkeät aamut ja nihkeät iltapäivät ovat vaihtuneet nihkeiksi aamupäiviksi ja virkeiksi iltapäiviksi. Kaupunki ymparistöineen alkaa tulla myös pikku hiljaa tulemaan tutuiksi ja olen eksyksissä jo huomattavasti aikaisempaa harvemmin. Lisäksi lukuisat virastovisiitit ja lomakkeiden allekirjoitukset ovat pikku hiljaa alkaneet kantamaan hedelmää. Jopa pankkikorttiinkin on kolmannella yrityksellä saatu nimi lopulta oikein.

Vuokra-asunto löytyi

Muutin lisäksi viime viikonloppuna motellista tavalliseen vuokra-asuntoon. Samalla jouduin pitkin hampain luopumaan monesta mukavuudesta; huonekaluista, televisiosta ja keittiöstä kaikkine lisukkeineen. Motellimajoitus oli helppoa ja kätevää, mutta kovin kallista.

Oli siis etsittävä asunto. Alku oli haasteellista, koska kaupunki ja hintataso, tai yleensäkään vuokraukseen liittyvät käytännöt, eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja. Jopa vuokran maksaminen, joka maksetaan täällä yleensä shekillä, oli minulle uusi kokemus. Tuttujen opastuksella pääsin nopeasti kuitenkin jyvälle, asunto löytyi ja elämäni ensimmäinen vuokra-shekkikin on onnistuneesti kirjoitettu.

Katulamppujen ja kuutamon loisteessa

Muutettuani tajusin konkreettisesti mukana tuomieni tavaroiden määrän rajallisuuden. Tullessani minulla oli vain matkalaukullinen vaatteita ja nipullinen papereita. Muutto, jos sitä edes siksi voi sanoa, ei luonnollisestikaan juuri vienyt aikaa tai vaatinut ponnistuksia. Enemmän aikaa, ja varsinkin vaivaa, on vaadittu vasta muuton jälkeen. Minulla ei ollut mitään asunnon tyhjyyden tilkitsemiseksi, ei kalusteita, ruokailuvälineitä, ei edes lakanoita tai pyyhettä, teeveestä tai muusta luksuksesta puhumattakaan.

Ystävälliseltä vuokraisännältäni sain onneksi kuitenkin sohvan ja lattian pehmikkeeksi patjan. Näistä huolimatta uuden kotini sisustus jäi vielä hieman vajaavaiseksi. Ensimmäinen yö tulikin vietettyä katulamppujen ja kuutamon loisteessa, silla myös verhot asunnosta uupuivat. Onneksi Minneapoliksesta löytyy rakkaan naapurimaamme huokeahkoja sisustustuotteita tarjoava tavarataloketju eli IKEA, joten sieltä voin hankkia lisatilkettä asuntoni ammottavan tyhjyyden täyttämiseen. Ja mikä parasta, netin kautta ja kätevasti kotiovelle toimitettuna.

Pyöräilijäystävällinen kaupunki

Muuton jälkeen jatkoin lähiympäristöni tutkailua. Ostin heti ensimmäisten päivien aikana itselleni kulkuvälineeksi pyörän, jotta kulkeminen helpottuisi. Olen innokas pyöräilijä ja tätä harrastusta on tarkoitus jatkaa myos täällä. Auton hankkimista yritän lykätä tuonnemmaksi, vaikka autojen ja polttoaineen hinnat ovat suomalaisittain houkuttelevan huokeita.

Minneapolis on Yhdysvaltain toiseksi pyöräilijäystävällisin kaupunki, joten puitteet ovat maan yleisesti suhteellisen vaatimatonta tasoa huomattavasti paremmat. Pyöräily onkin täällä suosittu harrastus. Asuntoni vierestä kulkee kaupungin halkova pyörätie, GreenWay, joka on suosittu tyomatkapyöräilijöiden keskuudessa. Sitä käyttämällä välttyy keskikaupunkin ruuhkilta, vaikka tuosta vihreydestä voikin olla montaa eri mieltä.

Missisippi-joen suistoa seurailee viihtyisä pyörätieverkosto, jota pitkin pääsee kätevästi mm. naapurikaupunki St. Pauliin, jonka ulkonakoa tuli epäonnistuneen virastovierailun hieman viimeksi kritisoitua. Tällä kertaa kaupunki nayttikin jo nätimmältä. Pyörätieverkosto mukailee myos kaupungin liepeillä olevia lukuisia pieniä järviä, jotka ovat aiheestakin suosittuja ulkoilukohteita.

Ja mikäs on ollut ympäristöön tutustuessa, kun säät ovat täällä olleet suosiolliset. Aurinkoa on ollut tarjolla moninverroin kotimaan marraskuuta enemmän ja lämpötila on lähennellyt ajoittain jopa kesäisiä lukemia. Tosin tämä on kuulemma poikkeuksellista ja vain väliaikaista, silla talvi saapuu pian tännekin.

Sään lisäksi muitakin mukavia yllätyksiä on sattunut. Ennen tänne tuloani mietin, että kuinkahan kauan menee aikaa ennen kuin kuulen seuraavan kerran suomenkielistä puhetta. Päiviä vai kuukausia? Kovin kauaa siihen ei kuitenkaan mennyt, koska jo tuloani seuraavana aamuna paikallistelevision kanavalla näytettiin yllätyksekseni Lännen-Jukan (entinen J. Karjalainen) konserttitaltiointi.

Lähteet: Jaakko Mursu