Lahdesta Suomen Firenze?

Lahden Sibeliustalon toimitusjohtaja Antti Vihinen onnittelee tämän vuoden Lahti-mitalin saajaa taiteilija Matti Koskelaa. Taiteilija ja kuvataide kokonaisuudessaan ovat Lahdessa mitalin ansainneet, sanoo Vihinen kolumnissaan, joka toistaiseksi on miehen viimeinen YLE Lahdelle.

kulttuuri

Kaupungissa, tai laajasti ymmärrettynä Lahden alueella, toimii useita toinen toistaan hienompia taitelijoita mutta tästä huolimatta juuri kuvataide on Lahden kulttuurielämässä jäänyt lapsipuolen asemaan. Taidemuseon puute kaupungissa on ilmeinen, suorastaan huutava, eikä alueen kuvataiteen edustajat tahdo löytää töilleen esittelypaikkoja kotipesästään.

Elämme taloudellisten vaikeuksien aikoja, niin meille päivittäin uutisissa kerrotaan. Kunnat ja kaupungit kärvistelevät kasvavien menojen ja supistuvien tulojen kurimuksessa, kansalaisten ikärakenne aiheuttaa vähintäänkin pari harmaata hiusta itse kunkin kuontaloon, ja joka suunnasta kerrotaan, että mihinkään ei tällä hetkellä ole varaa. Ei ainakaan mihinkään taidemuseoon.

Kaiken tämän minä mielelläni uskon, mutta samalla esitän kysymyksen, että mitenkäs tässä muutama vuosi sitten, kun elimme valtavan nousukauden huumassa, historiallisen kasvun aikaa, eikä silloinkaan ollut ”varaa mihinkään”. Milloin siis sitä varaa mihinkään olisi? Onko nyt kuitenkin niin, että taidemuseolle ei ole kaupungin majataloista sijaa löytynyt, koska kysymyksessä olisi satsaus kulttuuriin ja taiteeseen; sellaiseen, joka monen mielestä on ”turhaa”. Näin ajatellaan kaiketi varsin laajalti, vaikka Lahdella on vakaa maine muotoilukaupunkina. Sen maineen uskottavuus vaan kärsii pahasti oman taidemuseon puutteesta.

1500-luvun Firenzessä vasta kovat ajat olivatkin. Sodat, kulkutaudit ja kaikenlaiset kähyt Roomassa mellestävän paavin kanssa, aiheuttivat firenzeläisille jatkuvasti harmia ja päänvaivaa. Medicien hallitsemassa kaupungissa ei tunnettu kattavia sosiaaliturvaverkostoja; hyvinvointi oli kiinni ruhtinaan jalomielisyydestä, pahoinvointi usein hänen oikkujensa tulosta. Tästä huolimatta kaupungin silloiset johtajat haalivat Firenzeen kaikki tuon ajan merkittävimmät taiteilijat da Vincin ja Michelangelon kautta Donatelloon ja Rafaeliin.

Sosiaaliturvaakin kehitettiin ja jopa osittain taiteen avulla: Firenzen löytölasten koti on vielä tänäkin päivänä yksi renessanssin rakennustaiteen helmiä. Kaupungin taidemuseo, Galleria Uffizi, on yksi maailman merkittävimmistä kokoelmista, jonne virtaa vuosittain valtava määrä matkailijoita, ja – euroja. Nykyisin, yli viisisataa vuotta Michelangelon Davidin veistämisen jälkeen, Firenzen kaupunki elää käytännössä taiteen ja sen vetovoimaisuuden varassa. Uskaltaisin väittää, että 1500-luvun firenzeläiset kaupungin- ja kunnanjohtajat tekivät kaukaa viisaita päätöksiä sijoittaessaan tietoisesti rahaa kuvataiteeseen ja taiteilijoihin. On varmaan aika kiva heilua tämän päivän firenzeläisenä kaupunginjohtajana ja kertoa vieraille, että tuossa talossa on muuten Michelangelon suunnittelema portaikko, tuossa kirkossa Giotton tekemä puinen risti, tuon talon muinaisen omistajan muotokuvan maalasi Botticelli.

Joten: ei muuta kuin rakentamaan Lahdesta tämän päivän Firenzeä ja taidemuseo kaupunkiin. Sen voisi vaikka tehdä puusta kaupungin brändiin sopivasti peilaten. Ehkäpä meitä 500 vuoden päästä siitä kiiteltäisiin, kuten toscanalaiset nykyään omiaan siunaavat. Kaupunki tarvitsee sisältöjä; asia, joka on tuntunut olevan kamalan vaikea ymmärtää siellä lahtelaisilla pääkallonpaikoilla.

Rakkaat Lahden Radion kuulijat. Tämä on nyt viimeinen pakinani teille näillä näkymin pitkään aikaan. Ensi vuodeksi lähden Saksaan virkavapaallani yhteen sikäläiseen yliopistoon proffaksi, ja en siis voi olla teitä ihastuttamassa tai vihastuttamassa näillä jorinoillani. On ollut hauskaa näitä tehdessä, ja kiitän kaikkia saamastani palautteesta. Ja toivon teille kaikille ihan valtavan hyvää jatkoa, onnellisuutta ja terveyttä. Heippa!

Lähteet: Antti Vihinen