Talvisodan henki kumpusi toimivasta yhteiskunnasta

Yhteiskunta auttoi tavallista kansalaista sisällissodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Eduskunnan säätämät lait ja uudistukset tukivat kaikkia kansalaisia.

Saijan maastossa 21.2.1940 Kuva: SA-kuva

Suomen tie verisen sisällissodan jälkeen yhtenäiseksi, talvisodassa Neuvostoliittoa vastaan taistelevaksi kansakunnaksi on kiinnostanut mikkeliläistä filosofian tohtori Heikki Kupiaista. Kupiainen on tutkinut itsenäisen Suomen vaiheita sisällissodasta talvisotaan hyvin tarkkaan.

Sisällissota vuonna 1918 jakoi Suomen kansan hävinneisiin ja voittajiin. Kun Suomi revittiin kahtia, oli ennuste tuoreelle valtiolle heikko, arvelee filosofian tohtori Heikki Kupiainen. Kuitenkin syksyllä 1939, talvisodan alla, Suomi oli yhtenäisempi kuin koskaan.

Ääriliikkeet rynnivät

20 vuoden aikana Suomessa nähtiin ääriliikkeitä.

- Jos punaiset olisivat voittaneet 1918, Suomesta olisi todennäköisesti tullut punainen Neuvosto-Suomi, pohtii Kupiainen.

Toisaalta myös äärioikeisto yritti 1930-luvun alussa rymistellä laillisen yhteiskuntajärjestyksen yli, Lapuan liike etunenässä. Nuori Suomi torjui kuitenkin tämänkin.

- Torjuimme sekä vasemmisto- että oikeistoradikalismin ja pysyimme omalla, kansanvaltaisella tiellämme, toteaa Kupiainen.

Suomi vaurastuu sekä maalisella että henkisellä pääomalla

1920-luvun alussa voimaan tullut yleinen oppivelvollisuus toi mukanaan tiheän kansakouluverkon. Koulut toimivat opetustoiminnan lisäksi myös kylän tietokeskuksina.

Maallinen vauraus tuli metsästä ja metsäteollisuuden viennin ansiosta. Samalla suomalaiset metsämiehet tottuivat kylmiin, karuihin erämaaoloihin. Erätaidoista oli hyötyä myös talvisodassa.

Talvisodan henki

Suomen henki luotiin itsenäisen Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä, näkee filosofian tohtori Heikki Kupiainen. Yhteiskunta tuli ihmisiä vastaan, myös pieniä ja köyhiä ihmisiä.

- Eduskunta sääti hyvin merkittävän joukon lakeja ja uudistuksia, jotka auttoivat sisällissodan repimän Suomen yhtenäistämistä ja eheyttämistä. Myös entinen "punikki" koki olevansa osa tätä maata ja tunsi itsensä tarpeelliseksi, sanoo Kupiainen.