Lyhyt sota vei pitkälle vankileirille

Parikymppinen Eino Simonen oli talvisodan alla vartioimassa rajaa Petsamon Pummangissa. Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät vartiomajaan kaksi päivää ennen talvisodan syttymistä. Siitä alkoi Eino Simosen pitkä matka tuntemattomaan.

Suojeluskunta
Viimeiset sotilaat lähdössä Petsamon Parkkinasta Talvisodan aikana.SA-kuva

Eino Simonen oli liittynyt merisuojeluskuntaan jo kolme vuotta aiemmin, 16-vuotiaana. Hän oli sodan alla ylimääräisten harjoitusten aikana aseellisessa palveluksessa, vaikka ei ollut vielä suorittanut varusmiespalvelusta.

Aivan sodan alla merisuojeluskuntalaiset vartioivat rajaa Kalastajasaarennossa.

– Meitä oli kolme miestä ja olimme vuonon rinteellä vartiossa. Näimme, että venäläisiä oli omalla puolella rajaa. Venäläiset olivat tarkkailleet meitä ja he tiesivät meikäläisten liikkeet ja toiminnat, Eino Simonen muistelee 70 vuotta myöhemmin Karungissa.

Miehet olivat vartiotuvassa, kun alkoi tapahtua.

– Siinä oli tiheä vesakko, ja venäläiset syöksyivät meidän puolelle rajaa ja alkoivat tulittaa.

Suomalaiset eivät vastanneet tuleen. Sitten neuvostojoukko rysähti sisään.

– Ensin raollaan olleesta ovesta näkyi vain kiväärin piippu, sitten useampi ja samalla ovi riuhtaistiin kokonaan auki, Simonen muistelee.

Hyökkääjät huomasivat, ettei suojeluskuntalaisilla ollut aseita käsillä. Tämä pelasti miesten hengen. Laukaustakaan ei ammuttu.

Vartiomiehet juoksutettiin rajan yli

Suojeluskuntalaiset pidätettiin väkivaltaisesti ja heidät juoksutettiin saman tien rajan yli. Simonen huomasi, että naapurin puolella rajaa olivat tykit valmiina. Sota Petsamossa alkoi kaksi päivää etuajassa.

Seuraavana päivänä miehet kuljetettiin sotalaivalla Murmanskiin. Päivä tämän jälkeen, Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Talvisota alkoi.

– Jo pidätyksen alkuvaiheessa ne alkoivat kutsua minua ’Susikoiraperkeleeksi’. Nimen alkuosa tuli suojeluskuntapuvun rintamerkistä.

Suojeluskuntalaiset olivat kuukauden pidätettyinä Murmanskissa. Tämän jälkeen heidät kuljetettiin junalla Moskovan itäpuolelle. Matka kesti 11 päivää. Ruokaa ja vettä oli niukalti.

Vankileirillä oli 600 suomalaista ja muutama ruotsalainen. Olot olivat kehnot.

Sodan päätyttyä Neuvostoliitto ja Suomi vaihtoivat vankeja. Eino Simonen vapautui pellonteon aikaan, toukokuussa 1940. Kotiinsa Kalastajasaarentoon Simonen ei päässyt enää koskaan. Suomi joutui luovuttamaan Kalastajasaarennon Neuvostoliitolle rauhanteon yhteydessä..

Lähteet: YLE Lappi / Pekka Lintula