Äyräpää teki monista nurmolaisista sotaorpoja

Talvisodan viimeiset päivät olivat raskaita nurmolaisille. Erityisesti Äyräpään taistelu jätti monta perhettä suremaan taistelukentälle jääneitä.

Nurmo
Kaisu Mahlamäki sytyttää kynttilän isänsä sankarihaudalle.
YLE Pohjanmaa

Äyräpään kirkonmäen taistelussa kaatui yli 40 nurmolaista, 30 haavoitui ja vain 19 palasi ehjänä kotipitäjään. Vaikka vain muutamat Äyräpään kirkonmäen taisteluissa kuolleista miehistä on haudattu Nurmon hautausmaalle, hautakivirivistö paljastaa karun totuuden: pieneltä paikkakunnalta moni jäi palaamatta kotiin. Jäljellä on vain muistot ja risti sankarihaudalla.

Kynttilä isän haudalle

Kaisu Mahlamäki on yksi Nurmon sotaorvoista. Hänen isänsä hauta on yli 40 muun Äyräpään taistelussa menehtyneen joukossa Nurmon hautausmaalla. Kun Suomi tänään muistaa 70 vuotta sitten alkanutta talvisotaa, Kaisu Mahlamäki kulkee hautausmaalle ja sytyttää kynttilän pimeään aamuun. Mahlamäki muistaa samalla myös Salokorven perheen muita vainajia. Talosta lähti neljä poikaa sotaan. Heistä kolme kuoli Äyräpäässä ja neljäs kaatui jatkosodassa.

- Sitä surua ei voi kuvitella, mitä Salokorven mummo ja paappa ovat kokeneet, Mahlamäki huokaa.

Loppumaton odotus

Pienen Nurmon kunnan raskaat menetykset Äyräpään taisteluissa jättivät jälkensä koko kuntaan. Mahlamäki itse oli sodan alkaessa vain viiden kuukauden ikäinen ja 10 kuukauden vanha isänsä kuollessa. Muistot isästä ja sodasta ovat toisten kertomia.

- Vaikka Salokorvessa puhutiin avoimesti sodasta, eikä isän kuolemaan liittyviä asioita salattu, odotin silti isän kotiinpaluuta suureksi koulutytöksi asti. Aina kun miehiä palasi sodasta, toivoin että isä sittenkin tulisi muiden mukana.

Sotaorpo joutui kasvamaan vahvaksi

Isättömänä kasvanut Kaisu Mahlamäki mietti usein, millainen oma isä olisi ollut. Pieni tyttö etsi isähahmoa kuin luonnostaan.

- Onneksi minulla oli hyvä paappa, joka aina ohjasi oikeaan ja oli tukena ja turvana, Mahlamäki kiittää.

Kaisu Mahlamäki on ollut mukana kokoamassa kirjaa Nurmon sotaorvoista. Kirjan tarinoita kootessaan hän on huomannut, että jokaisen sotaorvon suru on yksilöllinen, mutta aina yhtä suuri. Sotaorvon ovat osoittautuneet myös vahvoiksi ihmisiksi.

- Heidän on pitänyt selvitä elämästä ilman isän syliä ja turvaa, Mahlamäki liikuttuu.

Lähteet: YLE Pohjanmaa