Tähtihetki: Arthur ja Maltazard

Mitä minulle myydään? Se oli ensimmäinen tunne tutustuessani Luc Bessonin animaatiomaailmaan, sanoo Any Silfverberg.

kulttuuri

Pikkiriikkisten minimoi-hahmojen valtakuntaan sukeltavan Arthur-pojan tarina on hiukan outo, eikä sen tapahtumien motivointiin ole juurikaan kiinnitetty huomiota. Sen sijaan erikoista tässä Bessonin ideoimassa, kirjoittamassa ja ohjaamassa tarinassa on, että sen smurffimaiset hahmot tuntuvat siltä kuin ne olisi luotu jonkinlaisten tuotteiden myymistarkoituksessa. Veikkailin nukkeja, mutta en löytänyt sellaisia markkinoilta. Pelejä, ehkä?

Miksi hahmot ovat näin muovisia, näin täysin vailla elämää ja persoonallisuutta?

Arthurin ja porukoiden luontosuhde on väkinäinen ja vähän epälooginen. Metsää eläimineen ihannoidaan ja mystifioidaan koko rahan edestä, mutta kun luontoon sitten sukelletaan, löytyykin sieltä samanlainen urbaani kulutusyhteiskunta – pienoiskoossa vain. Mikä luonnossa siis on niin pyhää ja erityistä?

Visuaalisesti kiinnostavin hahmoista on metsän minimaailman pahis Maltazard - hahmo tosin muistuttaa todella paljon Guillermo Del Toron Panin labyrintti -elokuvan kalpeaa kummajaista. Se mikä tämä mörkö sitten lopulta on ja mitä oikeasti tahtoo, jää hiukan epäselväksi.

Ja vielä lopuksi: sukupuoliroolit jäivät mietityttämään. Tässä elokuvassa ihmiset ovat poikia tai miehiä. Naispuoliset hahmot taas ovat sukupuolensa tai seksuaalisuutensa edustajia; on vaimoa, äitiä ja peiliin tuijotteleva vähäpukeinen prinsessa. Siitä syystä en suosittelisi elokuvaa tytöille – enkä pojille.

Anu Silfverberg