1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Hammassäryt piinasivat muinaisia egyptiläisiä

Hammassärky oli mitä tavallisin piina muinaisessa Egyptissä, kertoo tuhansien egyptiläisen muumioiden terveydentilan kartoitus, joka oli samalla yritys selvittää heidän kuolinsyynsä. Muinaisista vainajista ei ole aiemmin tehty yhtä järjestelmällistä terveystutkimusta.

kulttuuri

Hammasmätä, hampaiden kuluminen ja suun paiseet olivat arkipäivää tuhansia vuosia sitten eläneille egyptiläisille, joiden ruumiit ovat säilyneet nykypäivän tutkijoiden tarkasteltaviksi.

Sveitsiläisen Zürichin yliopiston anatomit ja paleopatologit ovat 30:n viime vuoden aikana käyneet läpi tiedot yli 3 000 muumion kunnosta. Heidän mukaansa 18 prosentilta löytyi suun vaivoja, joita on pakko kuvata suorastaan painajaismaisiksi.

Hampaiden ongelmat ehkä kuitenkin ylikorostuivat tutkimuksessa, koska hampaat ovat se ihmisruumiin osa, jota aika kuluttaa kuoleman jälkeen vähiten. Niinpä niiden vaivatkin ovat säilyneet nykytietoon paremmin kuin muinaisten egyptiläisten muut kivut ja kolotukset.

Kuolinsyitä on vaikea selvittää

Tohtori Frank Ruhlin johtama tutkimusyhmä kävi läpi kaikki muumioiden terveydestä sitten vuoden 1977 julkistetut tutkimukset. Vuosi 1977 oli ratkaiseva, koska muumioiden kerroskuvaus otettiin käyttöön silloin.

Kuvista on paljastunut monenlaisia luusairauksia, tulehduksia ja vammoja. Muun muassa reumatismi oli tavallista. Neljältä vainajalta löytyi valtiomonrasvoittumistauti eli ateroskleroosi, ja kolme kärsi kroonisesta keskikorvan tulehduksesta. Seitsemän sairasti malarian tappavinta muotoa, ja kymmenellä oli kasvaimia.

Luunmurtumilta eivät välttyneet faraotkaan. Ramessess II:n eli Ramessess Suuri oli murtanut vasemman keskisormensa, ja Seqenenre Taa II:n kallovammat, jotka hän lienee saanut taistelussa, olivat kuolemaksi.

Useimmat muumioista ovat 2 000 - 3 500 vuoden takaa, jolloin palsamointitaito oli huipussaan. Ruumiiden taitavasta säilönnästä huolimatta valtaosa kuolinsyistä jäi selvittämättä, tai ainakaan se ei ilmene aikoinaan tehdyistä tutkimusraporteista. Puutteita niissä on muutenkin: noin kolmanneksessa ei mainita edes vainajan sukupuolta.

Palsamoinnissa poistettiin sisäelimet, ja samalla hävisivät merkit joistakin tavallisimmista tappajista, Ruhli kertoo. Toisinaan tauti voi myös tappaa jättämättä itsestään jälkiä. Esimerkiksi ripuli oli usein kuolemaksi muinaisessa Egyptissä - samalla tavoin kuin se tappaa nykyisinkin pikkulapsia kolmannessa maailmassa - mutta muumioista sitä ei voi havaita.

Ruhlin ryhmän tutkimustuloksista kertoo Journal of Comparative Human Biology -lehti.

Lähteet: YLE Uutiset

Lue seuraavaksi