60-luvun soundit ovat taas muotia

Analoginen äänimaailma on viime aikoina elänyt uutta nousukautta. Digitaalisiin ja tietokonepohjaisiin soundeihin on haettu lisää lämpöä tuomalla niihin elementtejä ja tekotapoja suoraan 60-luvulta.

Kotimaa
Walesilainen soul-laulaja-lauluntekijä Aimée Anny Duffy Glastonburyn festivaaleilla Englannissa kesäkuun 28. 2008.
Pori Jazzeissa esiintyneen Duffyn imagossakin on 60-lukulaisia vaikutteita.EPA

Kun musiikkia alettiin tehdä tietokoneella, se alkoi kuulostaa samalta: särmättömältä ja siloitellulta nuottimassalta. 1990-luvun soundin vastapainoksi populaarimusiikkiin on viime aikoina ryhdytty hakemaan muunkinlaista äänimaailmaa.

Esimerkiksi Iso-Britannian uusien soul-kuningatarten, kuten Duffyn, imagoa ja musiikkia on lähdetty rakentamaan 60-lukulaisilla elementeillä.

- 60-luvun äänitystekniikan ja soundien ensimmäinen tunnusmerkki on, ettei kaikki ole niin lähimikitettyä kuin nykyisin. Rumpujakin varten oli yksi setti patterin yläpuolella, tänään hommaan tarvitaan 11 mikkiä. 60-luvulla ei haettu tällaista teräväpiirteistä erottelukykyä asioille, vaan yleismeininki oli pyöreämpi, enemmän ambience-voittoinen. Näin kommentoi 60-luvulta saakka musiikin kanssa tekemisissä ollut studiopäällikkö Suikki Jääskä Master Recording Studiolta.

Pehmeämpiä soundeja

60-lukulaisuus kuuluu Suomessakin: Idols-tähti Anna Puun C´est La Vie -hitti vanhahtavine soundimaailmoineen katsoo pikemminkin menneeseen kuin tulevaan. Garage-bändit taas hakevat katu-uskottavuutta rosoisella ilmaisulla ja Farfisa-uruilla.

60-lukuboomia laventaa sekin, että älppärit ja kasetit on löydetty uudestaan. Koko äänite saatetaan esimerkiksi vetää loppuvaiheessa C-kasettinauhurin lävitse, jolloin soundimaailmasta tulee pehmeämpi.

- Soundeihin halutaan lisätä niin sanottua putkivörmettä, jotta äänimaailma muuttuisi mielenkiintoisemmaksi, Jääskä toteaa.

Lähteet: Jussi Mankkinen / YLE Uutiset