Adventtimurjotusta Abu Simppelin kanssa

Norsuni Abu Simppeli on yleensä varsin valoisa otus. Ei marise tai murjota ja niin kauan kuin purkissa on pipareita, jääkaapissa olutta ja kaukosäädin toimii se on suorastaan iloinen. Jopa näinä harmaina päivinä, kun sen sahib aamuisin miettii ottaako punaisen kravatin vai hamppuisen.

Kotimaa

Kun asumme norsun kanssa kolmannessa kerroksessa, ei ikkunasta heittäytyminen pimeyteen auta. Pitäisi heittäytyä monta kertaa. Siksi kaulakiikku saattaisi olla paras ratkaisu.

Toisinaan Abu on silti varsin hapan. Esimerkiksi näin itsenäisyyspäivän aikoihin, kun se ei ymmärrä miksi sitä ei ole kutsuttu Tarjan tanssiasiin. Se sentään osaa sekä polkkaa että poloneesia ja tanssii naisilta jalat alta. Etenkin jos sattuu tallaamaan heidän varpailleen tai laahukselleen.

Omasta mielestään elefantti kuuluisi kenraalikunnan joukkoon. Hänhän on ylikenraali. Sai sen arvon, kun johti Hannibalin norsujoukkoja Alppien ylitse.

Joulun lähestyessä Simppeli mököttää muutenkin. Hänen mielestään tästä Jeesus-lapsesta pidetään aivan liian isoa melua. Etenkin, kun Afrikassa olisi norsulapsia, jotka ovat jääneet orvoiksi, kun salametsästäjät ovat ampuneet niiden vanhemmat. Että mitäs itse tuumisit, jos norsut ampuisivat omat vanhempasi vain viedäkseen heiltä hampaat suusta?

Myös pieniä mustia ihmislapsia siellä olisi, joihin voisi kohdistaa joulun henkeä ja mässäillä kotona vähän vähemmän. Elefanttikin pysyy aina kohtuudessa. Syö vain neljä säkillistä pähkinöitä, imee pari saavillista glögiä ja imuroi kärsäänsä nelisen sataa suklaapukkia. Tinapapereineen.

Eniten se näin adventtina murjottaa silti sitä, että koko evankeliumi on ihan väärin kerrottu. Sillä itsellään kun on asiasta ensikäden tietoa. Omien sanojensa mukaan se oli nimittäin paikalla. Siis Beetlehemissä silloin pari tuhatta vuotta sitten.

Se on näet viidentuhannen vuoden ikäinen ja mukana useimmissa historian käännekohdissa. Olen alkanut uskoa siihen, koska se on esittänyt runsaasti todisteita väitteensä tueksi. Voitte tarkistaa asian itse.

Kuka kurkistaakaan junanvaunun ikkunasta, kun Hitler on Mannerheimin syntymäpäivillä? Minkä olennon takaa kenraali Custer ampuu Little Big Hornissa? Kuka ohjaa Kolumbuksen kolmatta laivaa tai kuka kuvaa videota kuun pinnalla, kun Neil Armstong laskeutuu ensimmäisenä ihmisenä kuuhun? Ja kenet Leonardo Da Vinci varsinaisesti halusi ikuistaa tauluunsa Viimeinen Ehtoollinen? Jos yhdistätte kaikki maalauksen pisteet, tuloksena on taatusti elefantti...

Seimen lapsen asiassa norsu haluaa joka hiton joulu kiinnittää huomion tähän tähteen.

- Jos tähti tulisi niin lähelle jotain navetan kattoa, että sen mukaan sinne voisi suunnistaa, eikö se syttyisi palamaan? Eikö heinäkaukalon häristä tulisi muka saman tien pelkkää barbekuuta? Ja mitä se on tämä taivaallinen sotaväki, minkä nämä paimenet näkivät? Ei kai taivaassa tarvitse armeijaan mennä? Mikä taivas se sellainen olisi?

Toisina päivinä riittää kun sille ei vastaa mitään ja kohta norsu jo unohtaa. Se on viisas ja paljon nähnyt, mutta unohtelee onneksi helposti. Se taas johtuu siitä, että sen pää on täynnä sahajauhoa. Mutta tänä vuonna se ei päästä minua yhtä helpolla.

- Kyseessä oli katsos lentävä lautanen. Siinä se vaappui karjasuojan päällä ja sieltä niitä pukkasi humanoideja tikapuita pitkin katsomaan, että Jeesuksella on kaikki niinkuin piti. Se oli alkuna tähän Jeesus-operaatioon. Tähän uuteen uskontoon, jota johdettiin Kuun pimeältä puolelta.

Se oli vähän samanlainen tapahtuma kuin norsujumala Ganeshin neitseellinen syntymä, tiedätkö sitäkään? Intiassa? Silloin homma ei vain ihan onnistunut ja tuloksena oli nelikätinen elefanttimies... Siinä kohdassa evankeliumin norsuversio alkaa ottaa pahasti kaaliin. Kysyn siltä.

- Mitkäs ne sitten olivat nämä kolme tietäjää?

- Ne olivat Beetlehemin lehtimiehiä. Keltaista lehdistöä, sen ajan iltapäivälehtien toimittajia. Ne lahjat mitä ne toivat, olivat maksua yksinoikeudesta... Jo seuraavana päivänä oli pitkin Juudeaa ja Jerusalemia papyrukselle painettuja lööppejä: Messias syntyi tallissa! Mitä tekee Pilatus! Mutta Herodes teki Putinit ja lehti ynnä sen toimittajat katosivat historiasta kuin maan nielemänä. Niinkuin varmaan kävikin, vaikka siihen aikaan hauta oli yleensä kallionkolossa...

Olen ripustellut joulukoristeita pitkin asuntoa. Tarinaa kertova elefantti istuu paperitähden punertavassa kajossa. Esittää väitteitä, joiden valossa koko joulu menee ihan piloille. Se ei tajua, että totuus ei missään asiassa ole tarua ihmeellisempää. Eikä varsinkaan lohdullisempaa. Saadakseni sen lopettamaan käytän raskasta tykistöä.

- Sinä et sitten varmaan syö joulupipareitakaan? Enkelin ja tähden muotoisia?

Abu Simppelistä näkee, että se huomaa menneensä liian pitkälle. Mutta sanojaan se ei muuta, sillä se on hyvin rehellinen, eikä koskaan valehtele. Paitsi hätätilanteessa. Keksii sentään ratkaisun.

- Voihan minulle tehdä lentävän lautasen muotoisia...?

Sen äänessä on sen verran anelua, että myönnyn. En tosin tiedä mistä sellaisia piparimuotteja saisi. Lähden silti etsimään. Onhan joulu rakkaimman ystävän kanssa sittenkin se kaikkein paras. Vaikka ystävän pää olisikin täynnä sahajauhoa.

Lähteet: Harri Närhi, Ykkösaamun kolumnisti, 9.12.2009