1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Arviot ehdokaskirjoista

YLEn kulttuuritoimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ovat paneutuneet Runeberg-palkintoehdokkaina oleviin kirjoihin.

kulttuuri

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri

Englantilainen kylä 1870-luvun lopulla on Kristina Carlsonin romaanin tapahtumapaikkana. On kulunut parikymmentä vuotta Charles Darwinin Lajien synty -teoksen ilmestymisestä. Kyläläiset horjuvat kristinuskon ja tieteen välillä.

Vaikka kertojaääninä ovat kyläläiset, keskeiseksi henkilöksi nousee leskimies, puutarhuri Thomas Davies. Darwinin puutarhuri miettii, miksi Jumala on kasvattanut hänen kahdesta lapsestaan vammaisia, mutta kasveista virheettömiä.

Carlson pohtii tiiviin kyläyhteisön ajattelun rajoja ja vapauksia. Kylään saapuu vieras mies, ja paikalliset miehet pahoinpitelevät hänet, eikä kellään ole varaa jäädä pois. Mikä on silloin yksilön vastuu ja mikä on yhteisöön kuulumisen hinta?

Romaanin kerronta ja kieli ovat kiehtovasti uutta. Toisaalta tarina tuntuu hieman viileän älylliseltä.

Monika Fagerholm: Säihkenäyttämö

Rakkaus, kuolema, suru, lapsuuden loppu. Näistä isoista asioista kehittyy taianomainen ja vangitseva romaani Säihkenäyttämö. Vaikka nämä tuntemukset ovat meille kaikille yhteisistä, lukija tunnistaa niistä oman, yksityisen sisimpänsä.

Säihkenäyttämö on itsenäinen jatko-osa Monika Fagerholmin edelliselle romaanille Amerikkalainen tyttö. Mysteeri amerikkalaisen tytön ennenaikaisesta, väkivaltaisesta kuolemasta on ketjuuntunut tyttösukupolvelta toiselle. Säihkenäyttämössä salaisuudet saavat ratkaisunsa.

Romaanin alaotsikko on On neidolla punapaula kun tanssihin käy. Kuten kansanlaulussa Monika Fagerholm pyörittää ja kieputtaa amerikkalaisen tytön mysteeriä läpi romaaninsa. Kun saama asia tapahtuu yhä uudestaan ja uudestaan, syntyy aivan toinen tapa nähdä aika ja tila. Tämä tekee kirjan tunnelmasta suorastaan myyttisen.

Leikki ja tarinat ovat tässäkin Fagerholmin romaanissa olennaisia. Säihkenäyttämön aurinkoisten, herttaisten päivien varjona kulkee pahan uhka. Epäoikeudenmukainen sattuma riepottelee kutakin vuorollaan. Monika Fagerholmin romaani on kielellisesti, rakenteellisesti ja kerronnaltaan erinomainen. Suomentaja Liisa Ryömä välittää erinomaisesti tunnelman ja poljennon.

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Raha, pienyrittäjyys ja kosto ovat päällimmäisiä teemoja Kari Hotakaisen Ihmisen osa -romaanissa.

Salme Malmikunnas on 80-vuotias entinen lankakauppias, joka myy elämäntarinansa kirjailijalle.

Hotakainen kirjoittaa kuinka tavaroiden myyminen on muuttunut mielikuvien myymiseksi.

Kiukkuisessa kirjassaan Hotakainen antaa kyytiä myös nykyisen huomiotalouden helppoheikeille, jotka ansaitsevat rikkautensa puhumalla. Ihmisen osa-romaani on terävää ja täsmällistä analyysia ajastamme.

Ruumiillinen työ ja erityisesti pienyrittäjyys saavat kunniaa tässä kirjassa. Aiemmin pienyrittäjät ostivat tukusta tavaraa ja ottivat kaupassa vain oman katteensa. Hotakaisen mukaan se riitti, mutta nyt kaupankäyntiin on tullut ahneus mukaan.

Nimenä Ihmisen osa on monimerkityksinen. Paitsi että se sopivan pateettisesti kuvaa ihmisen osaa maailmassa, se kertoo myös pirullisen hauskasti ihmisen konkreettisesta kielestä. Teos on ehdottomasti Kari Hotakaisen tähänastisen tuotannon parhaimmistoa.

Gerry Birgit Ilvesheimo: Lykantropia

Ilvesheimo puolustaa rohkeasti ja omaperäisesti ihmisen oikeutta olla sellainen mikä on. Hän ei kuitenkaan jätä tarinaa vain menneeseen vaan kytkee nämä asiat nykyaikaan, joka myös korostaa lääketieteen ja perinnöllisyyden ylivertaisuutta ihmisen määrittelyssä.

Lykantropia nimi viittaa mielen sairauteen, jossa ihminen luulee olevansa eläin tai muuttuvansa eläimeksi.

Romaanin päähenkilö Franziska Wolf syntyi Wienissä 1912 kunnallisen perheen erikoisena poikatyttönä. Hän elää naisen rooliin sopeutumattomana maailmansotien välisenä aikana Itävallassa ja Saksassa keskellä nousevaa natsismia.

Lääketiede ja rotuopit pyrkivät määrittämään tuona aikana sen kuka on puhdas. Lääkärit leikkelevät Franziskaa ja häntä runnotaan perinteiseen naisen rooliin. Franziska etsii omaa rooliaan ja ulospääsyään yhä tukalammaksi käyvässä Euroopassa, joka on kuin labyrintti. Labyrintti on myös toistuva vertauskuva maailmasta, jossa ei toteudu Franziskan elämän johtolause: ”Ihmiset joilla on päämäärä, kulkevat suoraan.”

Sanna Karlström: Harry Harlow'n rakkauselämät

Rakkaus on rujoa ja kipeää, ja sitä Sanna Karlström tutkii kuin laboratoriossa. Olennaista ei ole keiden välillä rakkaus ilmenee, vaan itse tunne. Lopputulos ei ole kliininen, vaan voimakas, elämänmakuinen ja aistivoimainen.

Harry Harlow tutki 1950-luvulla läheisyyden ja kosketuksen merkitystä apinoilla, jotka pieninä erotettiin emoistaan. Kokoelman runot aukeavat ja puhuttelevat vasta kun tietää, kuka Harry Harlow oikein oli.

Kuten aiemmissa teoksissaan Sanna Karlström kirjoittaa tässäkin kokoelmassaan roolirunoja. Hän on kuvitellut uskottavasti itsensä Harry Harlow’ksi. Runot herättävät lukijassa sellaisia tunteita , joille ei ole olemassa edes sanoja.

Maarit Verronen: Normaalia elämää

Mikä arkielämässä on outoa, ja mikä outo on muuttunut normaaliksi arjessa. Tätä Maarit Verronen herättää ajattemaan lyhyissä kertomuksissaan, jotka ovat sivalluksia normaalista elämästä.

Väliotsikot paljastavat paljon kokoelmasta: Tähän kaikki pyrkivät, Ei silllä enää ole merkitystä, Ei kuulu kenellekään sekä Muuten ei voisi olla. Osa kertomuksista taittuu moraliteeteiksi. On selvää keiden puolella Verronen on. He eivät ole ahneita, välinpitämättömiä eivätkä röyhkeitä.

Parhaimmillaan tarinat ovat verrosmaisesti oivaltavia. Esimerkiksi kertomuksessa Hammaslääkäri yhdistyvät erinomaisesti Maarit Verrosen aiempi ja nykyinen tyyli.

Juha Siro: Marilynin hiuspinni

Kun ihminen menettää muistinsa, hänen minuutensakin alkaa murtua. Mitä identiteetistä jääkään jäljelle, siitä kertoo Juha Siron romaani. Hän pohtii, mikä on aitoa ja onko sillä mitään väliä.

Siro jäljilttää tarinallaan Marilynin hiuspinnin aitoutta, mutta samalla päähenkilön minuuden aitoutta, sitä mikä on omaa. Romaanin Mies pyrkii kirjoittamaan itseään oman menneisyytensä kautta. Samalla hän yrittää saada hallintaan omaa elämäänsä, josta on menettämässä otteensa.

Parisuhteen kuvaajana Juha Siro on taitava. Miehellä ja Vaimolla on pitkä avioliitto takanaan, mutta silti he yhä rakastavat toisiaan. Yhteiselämää vaikeuttavat kuitenkin Miehen muistin vähittäinen heikkeneminen ja samalla minuuden muuttuminen. Tästä kaikesta Siro kertoo vaivihkaisen hienotunteisesti

Lue seuraavaksi