Wallenius loikkasi reservistä komentajaksi

Kurt Martti Wallenius oli monessa mukana Suomen itsenäisyyden alkuvaiheessa. Sotilasura kuitenkin katkesi jo nuorena kenraalimajurina, kun Walleniusta epäiltiin avunannosta presidentti Ståhlbergin kyyditykseen. Talvisodassa isänmaa tarvitsi taas kenraalia – tosin vain lyhyen aikaa.

K. M. Wallenius (Kirjailija)
Kenraalimajuri Kurt Martti Wallenius
Kurt Martti Wallenius oli Lapin ryhmän komentaja talvisodan aikana.Museovirasto

K.M. Wallenius syntyi Kuopiossa 25.7.1983. Hänen sotilasuransa alkoi Saksassa, Jääkäripataljoona 27:ssa lokakuussa 1915.

Wallenius toimi Lapin rajavartiopataljoonan komentajana vuosina 1918-1921. Pohjoisella Venäjän ja Suomen rajalla oli tuolloin rauhatonta. Rajaa ei juuri kunnioitettu ja poroja varasteltiin puolin ja toisin.

Walleniuksen eräkaveri, Mosku eli Aleksi Hihnavaara, oli riitautunut kolttien kanssa. Wallenius järjesti rankaisuretken kolttien alueelle. Erno Paasilinna sanoo kirjassaan ’Maailman kourissa’, että retki tehtiin Moskun aloitteesta.

Vuonna 1920 K.M.Wallenius lähti valloittamaan Petsamoa kuudenkymmenen miehen voimin. Tammikuussa Wallenius ylitti rajan ja kuukauden kuluttua hän nosti Suomen lipun Petsamon valloituksen merkiksi.

Valloitus jäi lyhyeksi. Bolsevikit laivasivat komppanian verran sotilaita Petsamoon, ja Walleniuksen retki päättyi perääntymiseen. Tarton rauhassa lokakuussa 1920 Suomi sai kuitenkin Petsamon, mutta menetti tavoittelemansa Repolan ja Porajärven alueet Itä-Karjalassa.

Saksassa Wallenius kävi 1923-1925 yleisesikuntaupseerikurssin ja pian tämän jälkeen hänet nimitettiin Suomessa yleisesikunnan väliaikaiseksi päälliköksi. Elokuussa 1930 virasta tuli vakituinen ja hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.

Wallenius vapautettiin virastaan jo pari kuukautta myöhemmin, lokakuussa 1930. Tämän jälkeen K. M. Wallenius toimi Lapuan liikkeen pääsihteerinä 1931-1932. Pari vuotta myöhemmin Wallenius tuomittiin avunannosta Mäntsälän kapinaan vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen kolmen vuoden koetusajalla.

Jääkärimajuri Ragnar Nordström pelasti työttömän kenraalin kalatehtaan johtajaksi Petsamon Liinahamariin.

Kenraalin paluu

Kun talvisota syttyi 1939, kelpasi Walleniuskin jälleen palvelukseen, mutta ei aivan sodan ensi päivinä. Joulukuun 12. päivänä marsalkka Mannerheim irrotti Lapin ryhmän Pohjois-Suomen ryhmästä ja alisti Lapin ryhmän suoraan päämajan alaisuuteen.

Kun uudelle Lapin ryhmälle piti saada alueen tunteva komentaja, päämaja päätyi Walleniukseen. Ryhmän esikunta sijoitettiin Rovaniemelle.

Wallenius nousi reservistä tärkeään tehtävään, vaikka häntä ei edes oltu kutsuttu talvisodan alla järjestettyihin ylimääräisiin kertausharjoituksiin.

Maaliskuun ensimmäinen päivä Lapin ryhmän komentaja siirrettiin päämajan käskystä Viipurinlahdelle. Hänet vapautettiin kuitenkin Rannikkoryhmän komentajan tehtävistä jo kahden päivän kuluttua.

Vaikeuksia Viipurinlahdella

Lapin kenraali joutui Suomenlahdella vieraisiin olosuhteisiin. Wallenius ajautui kiistoihin esimiestensä kanssa mm. siitä, pitäisikö menetetyt Teikarin saaret vallata takaisin. Ylipäällikkö Mannerheim antoi kenraalille potkut.

Filosofian tohtori, dosentti Lasse Laaksonen toteaa kirjassaan ’Eripuraa ja arvovaltaa’, että taustalla olivat myös epäselvyydet Walleniuksen johtamisessa. Hän oli usein tavoittamattomissa ja häntä epäiltiin myös liiasta alkoholin käytöstä.

Kenraalin kirjava sotilasura oli lopullisesti päättynyt.

Talvisodan jälkeen kenraalimajuri K. M. Wallenius siirrettiin reserviin. Jatkosotaan Walleniusta ei enää kutsuttu. Hänet poistettiin vakinaisten upseerien luettelosta jatkosodan aikana 11.10.1941.

Wallenius toimi tämän jälkeen vapaana kirjailija. Hän asui suuren osa tästä ajasta Rovaniemen Marrasjärven mökillään. Wallenius kuoli 1984.

Lähteet: YLE Lappi / Pekka Lintula