1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Tähtihetki: Mitä meistä tuli

Tarmo Poussun mielestä kotimainen elokuva on saanut riveihinsä uuden, lahjakkaan tekijän Miika Ullakosta, jonka ohjauksessa on aitoa intohimoa ja kiistatonta taitoa. Myös Anu Silfverberg antaa kiitosta ohjaajalle, vaikka kritisoikin elokuvan tarinaa.

kulttuuri
Mies ja nainen liftaavat elokuvassa Mitä meistä tuli.
Toni (vas. Olli Similä) ja Valentina (Emilia Räisänen) liftaavat Suomen ja Venäjän rajalla elokuvassa Mitä meistä tuli.Misty Friday Films

Kotimaisen elokuvavuoden yllättäjä on 23-vuotiaan Miika Ullakon kirjoittama ja ohjaama, pienen kaveripiirin talkootöinä toteuttama jännitysdraama Mitä meistä tuli. Runsaat kaksi tuntia kestävä elokuva on luonnollisesti kuvattu videolla, mutta siirretty 35-milliselle filmikopiolle – tekijöiden omalla kustannuksella! Moiselle uskallukselle ja intomielisyydellä on pakko nostaa hattua.

Kolmen vuoden aikana pienissä pätkissä kuvattu leffa kertoo neljästä ala-asteen luokkakaverista, jotka nuorina aikuisina kohtaavat uudelleen luokkakokouksen merkeissä. Jake (Miika Ullakko jälleen!) ja Erika (Maria Uusikylä) asuvat yhdessä, mutta ovat ”vain ystäviä”. Toni (Olli Similä) vapautuu vankilasta, jonne on joutunut ajauduttuaan Venäjällä toimivan autovarasliigan jäseneksi. Nelikon traagisin hahmo on Pelle (Jere Laukkanen), joka elokuvan prologissa näyttäytyy koulukiusattuna ja päätarinassa karkaa psykiatrisesta hoitolaitoksesta.

Kolmea tarinalinjaa rinnan kuljettava ja usealla aikatasollakin liikkuva elokuva on kerronnaltaan kunnianhimoisempi kuin moni säätiörahoitteinen suomalaiselokuva. Olematon budjetti ja teknisten resurssien puute näkyvät kuvien sävyttömyytenä, huonona valaisuna ja äänityksen puutteina. Toisaalta Ullakon ohjauksessa on paitsi aitoa intohimoa myös kiistatonta taitoa. Kuvakulmien valinnoissa, leikkauksissa ja kameran liikkeissä hän on rohkeampi ja kekseliäämpi kuin moni kokenut tekijä.

Elokuvan kompleksinen rakenne horjuu välillä pahasti ja leffan ylidramaattiset loppuvaiheet karkaavat välillä tahattoman komiikan puolelle. Silti Mitä meistä tuli vakuuttaa vastaansanomattomasti, että kotimainen elokuva on saanut riveihinsä uuden, lahjakkaan tekijän.

Tarmo Poussu

Miika Ullakon elokuva Mitä meistä tuli on valmistunut talkootyöllä, rahoituksen riittäessä aina seuraavien kuvausten ajan. Siitä aplodit. Muutenkin elokuva saa tähtensä nuorten tekijöiden 150-prosenttisesta yrityksestä. Pienellä budjetilla tehdyssä elokuvassa on mietitty leikkausta ja kuvakulmia. Kiitos kuulunee ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja-leikkaaja Ullakolle, joka näyttäisi tehneen tässä elokuvassa todella lähes kaiken.

Alku lähtee varsin raikkaasti käyntiin ja leikkaus on hyvin synkassa nuorten hahmojen elämänrytmin kanssa. Valitettavasti käsikirjoituksen varsinainen tarina on aivan tolkuton sotku, etenkin surkuhupaisa Venäjälle suuntaava sivujuoni, jonka selventämisessä tarvitaan määrättömästi selittävää dialogia.

Näyttelijäntyö tuo paljolti mieleen Salatut elämät. Puheen rytmi on usein hukassa, ruumiinkieli jännittynyttä, henkilöiden kemiat hankalia. Parhaan roolin tekee Miika Ullakko nuorena Jakena. Jaken rooli on myös käsikirjoituksessa ehdottomasti monitasoisin, kokonaisin ja kiinnostavin. Esimerkiksi Jaken rakkauden kohde Erika on hahmona niin ohut, että vaikka Maria Uusikylä on roolissa luonteva, roolista on vaikea sanoa mitään. Siinä missä Jaken hahmolla on persoona, muut hahmot edustavat jonkinlaisia prototyyppejä: ”hullu”, ”rikollinen”, ”gangsteri”, ”opettaja”, ”tyttö”. Monissa kohtauksissa näyttelemistä ja sen ohjausta kompensoidaan huutamalla, mikä on pidemmän päälle tavattoman väsyttävää. Intensiteetti ei synny äänestä.

Anu Silfverberg

Lue seuraavaksi