Laatikainen 4.12.2009 SDP:n ja presidentin rintama vahingoittaa molempia - Karismaattinen Jorma Ollila - Ainolle ja Erkille yhteinen hotellihuone

SDP:n ja presidentin rintama vahingoittaa molempia - Karismaattinen Jorma Ollila - Ainolle ja Erkille yhteinen hotellihuone

Jorma Ollila
YLE Keski-Suomi

SDP:n ja presidentin rintama vahingoittaa molempia

”Oppositio ei ole pystynyt haastamaan hallitusta. Se onkin niin, että asiat heiluttavat hallituksen. Nyt ruvetaan ottamaan mittaa hallituksesta ja johtajuudesta.” Näin sanaili eduskunnan varapuhemies Seppo Kääriäinen Verkkoapilassa viikolla. Hän omaa kansanedustajan ja ministerin, oppositiomiehen ja hallitsijan kokemuksen.

Varapuhemiehen selkeä luonnehdita vastaa todellisuutta. Kannanottoa sopii laajentaa hallituksen ja opposition asetelmasta tasavallan presidenttiä ja työmarkkinoita koskevaksi.

Ahkeraan on arvuuteltu, miksi opposition päävoima sosiaalidemokraattinen puolue ei vahvistu, vaan se killuu 20 kannatusprosentin liepeillä. Kansanvalta on aiemmin ruokkinut opposition ykkösen suurenemista. Onko Suomessa harvinaisen oiva hallitus vai haikailevan tumpelo oppositio?

Hallitukselle tyydyttävä

Hallitus ansaitsee tyydyttävän arvosanan. Se ei ole yltänyt loistaviin saavutuksiin. Se hallinnoi maata vakaasti, sisäisiä suhteitaan vaalien. Yksituumaisuus on hallitukselle tärkeämpää kuin komeiden haasteiden vastaanottaminen ja niiden ohjelmoitu voittaminen.

Hallitus ja sen pääpuolueet hyötyvät opposition hengettömästä linjasta. Opposition voi määrittää sosiaalidemokraateiksi ja heidän kirkkaan vaikutuspiirinsä toimijoiksi. Jälkimmäisiin kuuluvat omilla tavoillaan niin tasavallan presidentti kuin perinteinen ammattiyhdistysliike. Hyvin muistetaan, kuinka SAK:n silloinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen ja tasavallan presidentiksi valittu Tarja Halonen saapuivat käsikynkkää ay-väen tärkeään kokoukseen. Elekieli kukoisti.

Tasavallan presidentin toiminta saattaa rouhia SDP:n kannatusta enemmän kuin katsotaan soveliaaksi myöntää julkisuudessa. Tarja Halonen on liimautunut taustaansa tiiviimmin kuin valtionpäältä hyväksytään. Hän on ryhtynyt SDP:n tukijaksi joskus näkyvästi, joskus muotoseikkoihin juuttaantumalla. Ensiksi mainitusta kelpaa esimerkiksi sisäasiainministeriön kansliapäällikön nimitys. Hallitus halusi tehtävään kansainvälisesti ansioituneen kenraalin, mutta Halonen junaili jatkon sosiaalidemokraattiselle virkanaiselle Ritva Viljaselle. Menettely jätti kitkaisan arven hallituksen ja presidentin suhteisiin.

Presidentin pinttymä kyllästyttää

Presidentin pinttymällinen taistelu Euroopan unionin huippukokouksiin osallistumisista kyllästyttää asiantuntijoita ja rivikansaa. Kun EU:n säädökset korostavat pääministereiden ja hallitusten vastuuta, tämä puoltaa Suomen kuittaamaan menettely viimeistään nyt, jolloin Lissabonin sopimus on astunut voimaan. Hiekkalaatikkomaisen äkäilyn vaikutelma on väistämätön, kun seurataan presidentin hinkua tunkeutua tilanteisiin, jotka on tarkoitettu vain EU:n hallitusten johtajille. Tämä nakertaa presidentin arvostusta äänestäjien omissatunnoissa, kutoo tasavaltamme ykköspersoonasta toraisaa kuvaa, eikä voi olla heijastumatta sosiaalidemokraattien kannatukseen. SDP:n kellokkaiden presidentille rummuttama tuki ja hallituksen röykyttäminen vahingoittavat molempia. EU:n käytänteiden takana seisovat reilusti tosiasiat myöntävät, nyt enimmäkseen hiljaa pysyttelevät sosiaalidemokraatit.

Kun kansantaloutemme kituuttaa taantuman tai laman alhossa, normaalia elämänmenoa haittaavat työtaistelut eivät luonnu maisemaan. Konflikteja on vakavassa tilanteessa turhan runsaasti. Lakkokenraalit mielletään opposition pesäkkeiksi, jotka haluavat selättää työnantajat ja hallituksen. Tässäkin voi ilmetä virhelaskelma. Kansa toivoo hillittyä tyyliä. Nyt on yksituumaisuuden eikä irtiottojen aika. Suomi ja sen valtaväen mieli ovat uudistuneet.

Karismaattinen Jorma Ollila

Nokian ja Shellin hallitusten puheenjohtaja Jorma Ollila osoittautui karismaattiseksi mieheksi, kun hän piti Martti Ahtisaari -luennon viime tiistaina Jyväskylässä. Yliopiston juhlasali oli jälleen täysi. Seitsemisensataa kuulijaa kohtasi selkeän sanoman. Ollila on maailmantaloudessa korkeimmalle yltänyt suomalainen vaikuttaja. Nokian menestys symboloituu eniten häneen. Juontaja Annamaija Mannisen taidot ja persoona kruunasivat tunnelman juhlavaksi ja silti välittömäksi.

Esitelmästä sopii viipaloida opiksi joitakin siivuja. Korkeakoulurakenteemme on hajanainen. Meillä on liikaa liian pieniä yksiköitä. Tutkintojen määrän painottaminen yliopistojen rahoituksessa näyttää johtaneen hakoteille. Laadun turvaamisen vuoksi on harkittava, voidaanko tinkiä tutkintojen määristä. Rohkeasta yrittäjyyden riskinotosta on palkittava, mutta myös epäonnistuminen on hyväksyttävä. Näin esitelmöitsijä viitoitti. Virkkeistä löytyy tiukka sanoma, jos ilmaisuihin paneudutaan kunnolla. Paneutuminen piiskaisi muutoksiin, joiden edistäjäksi turhan harva ryhtyy.

Ollila ravistelee

”Yhtäältä meillä on pessimistejä, jotka sanovat, että mitään ei voi tehdä, koska huominen on joka tapauksessa huono. Toisaalta meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka ajattelevat, että ei tämä kriisi kuitenkaan niin paha tunnu olevan. Molemmat päätyvät analyysissään siihen, että toimeen ei tarvitse tarttua. Odotellaan vain.”

Jorma Ollilan lausumaan sisältyy ravistelu. Sen kärki kohdistuu vallitsevaan ilmapiiriin, mutta tuskin tulkinnoissa on ihan suolla, jos arvelee Ollilan odottavan hallitusvallalta kouriintuntuvaa johtajuutta, siekailematonta intoa luotsata Suomi toivon ilmapiiriin. Sen presidentinvaalin voittanut Barack Obama teki Yhdysvalloissa. Vaikka Yhdysvaltain talousmurheet ovat yhä mittavat, toivon ilmapiiri vauhdittaa menestyksen tielle pääsyä.

Jorma Ollilan esiintymisessä huokui paitsi vankkojen näyttöjen yritysjohtajan ote myös valtiomiesmäisyys.

Hän lukeutuu yritysjohtajiin, jotka tuntevat yhteiskunnan ja sen päätöksentekojärjestelmän. Ylioppilaspolitiikan vuosilta hänellä on melkoinen joukko tuttuja Suomemme eri puolilla. Pääteltävissä oli Jyväskylän nykyisen kaupunginjohtajan kuuluvan tähän joukkoon, mitä Markku Andersson ei ole koskaan vähimmässäkään määrin korostanut, samoin Keuruulla vaikuttavan Erkki Tervon. Mauri Pekkarisen ja Jorma Ollilan kanssakäyminen on moninainen niin kuin elinkeinoministerille ja talouselämämme ykköspersoonalle on luontevaa.

Jokainen hoitaa hommansa vastuittensa ja velvoitteittensa mukaisesti, mutta kontaktipinnat ja eletyt vaiheet maustavat mukavasti tunnelmaa.

Ainolle ja Erkille yhteinen hotellihuone

Vaimoni Tuulan viisaus on punnittu monesti. Hyväksi se on aina havaittu. Muutoin takana ei olisi jo 41 hääpäivää.

Parikymmentä vuotta sitten matkasin Tuulan kanssa itsenäisyyspäivän vastaanotolle Linnaan. Keskisuomalaisen Aino Suhola osallistui reissuun presidenttiparin vastaanottoa lukijoille raportoivana toimittajana.

Kolmikkomme kirjoittautui hotelli Presidenttiin. Vastaanottovirkailija otti lomakkeet ja ojensi kahden huoneen avaimet. Saman huoneen avaimen hän antoi Ainolle ja minulle sanoen korostetun ystävällisesti hymyillen ”olkaa hyvä”. Tuula sai yhden hengen huoneen avaimen. Vastaanottovirkailija menetteli siten kuin hänen vaistonsa mielsi luontevaksi. Ei kai asialle muuta selitystä löydy.

Korjasimme asian keskenämme, ehkä hieman häkeltyneinä, mutta tilannekomiikasta nauttien. Eipä olisi nautittu, jos Tuula olisi ollut vähänkin epäileväinen ja epävarma.

Aino Suhola siirtyy lähiaikoina sanomalehtinaisen koskettavasta tehtävästä senioriksi. Paljon on meitä, jotka toivomme hänen herkullisen, hersyvän ja rakkaudellisen sanansa kuuluvan ja näkyvän niissä yhteyksissä ja niillä foorumeilla, jotka hänen seulansa läpäisevät.

Lähteet: Erkki Laatikainen