Jari Tervo: Iki-Väyry

Presidenttiä Paavo Väyrysestä ei koskaan tule, mutta pääministerin tehtävät hän saattaa joutua ottamaan vastaan, jos vain voittaa luontaisen vastahakoisuutensa maan vaikutusvaltaisimpaan virkaan, kirjoittaa Jari Tervo blogissaan.

Yle Blogit
Jari Tervo
Jari TervoLassi Seppälä / Yle

Helsingin Sanomat julkaisi 29. toukokuuta 1972 tulitikun korkuisen, yksipalstaisen uutisen. Sen ydin kuului näin: "Keskustapuolueen kansanedustaja Paavo Väyrynen ilmoitti sunnuntaina olevansa mukana puolueen puheenjohtajavaalissa, mikäli tätä koskeva ehdotus puoluekokouksessa tehdään. Väyrynen kertoi suostuvansa ehdokkaaksi vastahakoisesti."

Väyrynen on suomalaisen politiikan Bob Dylan, hän on aina kiertueella.

Siis jo neljäkymmentä vuotta sitten silloin kaksikymmentäviisivuotias Väyrynen oli yhyttänyt kohtalonsa. Hän tulisi koko aikuisen työelämänsä joutumaan vastahakoisesti hyväksymään kontolleen yhä korkeampia luottamustehtäviä, lukuunottamatta presidentin ja pääministerin hommia. Presidenttiä Väyrysestä ei koskaan tule, mutta pääministerin tehtävät Väyrynen saattaa joutua ottamaan vastaan, jos vain voittaa luontaisen vastahakoisuutensa maan vaikutusvaltaisimpaan virkaan.

Väyrysen kainostellen mainitsema "vastahakoisuus" poliittiseen valtaan on hänen tapauksessaan epätarkka termi. Tarkka olisi "mielihyvin" tai "intohimoisesti" tai "mihin hintaan hyvänsä", mutta ei Väyrynen sentään isoäitiään myisi saadakseen poliittista valtaa. Hänen isoäitinsä on valitettavasti edesmennyt.

Me kaikki, Väyrynen mukaan lukien, tiedämme Väyrysen vastahakoisuuden olevan pelkkää teatteria. Se on jäänne vanhan ajan politiikasta. Silloin poliitikon kuului esittää ellei vaatimatonta, niin ainakin nöyrää, vaikka yleisesti tiedettiin, ettei valtaa saa anelemalla vaan ottamalla. Ujo mies ei saa kaunista naista eikä nöyrä mies korkeinta valtaa.

Täysin epäpoliittinen helsinkiläinen ystäväni äänestää vaaleissa vain, jos on mahdollista äänestää Väyrystä. Häntä viehättää ehdokkaan maanisuus. Väyrynen on suomalaisen politiikan Bob Dylan, hän on aina kiertueella.

Puolueen puheenjohtajan tulisi näyttää puolueelta, tai siltä mikä on yleinen mielikuva puolueesta. Perussuomalaisten menestys viime eduskuntavaaleissa perustui myös tähän. Timo Soini näyttää perussuomalaiselta. Hänen näköisiä miehiä seisoskelee tuoppi kädessä lähiöpubeissa analysoimassa viikonvaihteen raveja. Jyrki Kataisen näköinen mies hyvin istuvassa puvussaan ei olisi vakuuttanut samoja äänestäjiä.

Suomen Keskustan olisi nyt syytä tajuta, mikä on sille parasta. Se ei ole liberaali kaupunkilaispuolue.

Kun keskustapuolue valitsi viimeksi itselleen puheenjohtajaa, oli ymmärrettävää, että se haki jotain aivan muuta kuin Matti Vanhasta. Puolueen kannalta katastrofaalisesti se päätyi valitsemaan Mari Kiviniemen, moitteettomasti jakutetun ja huumorintajunsa kadottaneen kylmäkön. Kiviniemi oli Facebook-aikaan päivitetty versio Anneli Jäätteenmäestä, jonka pyrähdyksen mittainen pääministerikausi päättyi skandaaliin. Keskusta vältteli sinnikkäästi katsomasta peiliin ja kuvitteli näyttävänsä koulutetulta nelikymppiseltä urbaanilta naiselta.

Keskustan puheenjohtajavaalin alla kaksi vuotta sitten suosittelin puolueelle Mauri Pekkarisen valitsemista. Puolue valitsi Kiviniemen ja historiallisen vaalitappion. Pekkarinen on nytkin ehdolla, mutta hänen hetkensä taisi jo mennä.

Keskusta näyttää Paavo Väyryseltä, semieläkeläiseltä. Vuosi sitten keskustapuolue häpesi kunniapuheenjohtajaansa ja hyväksyi hänet lopulta presidenttiehdokkaakseen vain, koska kukaan muu ei ehdokkaaksi ilennyt. Väyrynen surrasi läpi hektisen kampanjan ja saavutti tuloksen, joihin ei näissä oloissa olisi pystynyt kukaan muu kepulainen, ei edes Olli Rehn.

Suomen Keskustan olisi nyt syytä tajuta, mikä on sille parasta. Se ei ole liberaali kaupunkilaispuolue. Siksi ei kannata lähettää signaaleja, jotka hämmentävät peruskannattajakuntaa. Keskusta on aina elänyt loistonsa päiviä, kun se on sumplinut, suhmuroinut ja lehmää kaupitellut. Pidelkää, isännät, kirkkohatustanne kiinni: ne päivät saattavat ensi kesänä Rovaniemellä palata.

Keskustaa kannattamatta kannatan keskustan uudeksi puheenjohtajaksi tohtori Paavo Väyrystä. Vastahakoisesti, totta kai.

Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.