Laatikainen 11.12.2009 - Afganistan yhdistänee presidenttiä ja pääministeriä - Julkisen sanan neuvosto häpäisi itsensä - Kumppanuutta Keurusselälle, ABC-huoltamo törröttää Mäntässä

Keurusselkä, Keuruu
YLE Keski-Suomi

Afganistan yhdistänee presidenttiä ja pääministeriä

Sotilasliitto Nato pyytää myös Suomelta lisää sotilaita Afganistaniin. Yhdysvallat liittolaisineen on yrittänyt juurruttaa Afganistania kansanvaltaan, lakeja ja ihmisarvoa kunnioittavaksi valtioksi. Islamilainen perimä kamppailee länsimaisuutta vastaan. Lisäksi huumekauppa, terrorismi ja muu rikollisuus on pesiintynyt maahan. ISAFin nimellä tunnettavalla Naton johtamalla rauhanturvatoimella on Yhdistyneiden Kansakuntien valtuutus.

Neuvostoliitto taisteli sotakoneistoineen vuosia Afganistanissa. Se perääntyi. Yhdysvallat ja ISAFiin osallistuvat maat joutuvat tunnustamaan saman tosiasian. Kyse on vain siitä, milloin tämä tapahtuu.

Lännen arvot eivät ole vientitavaraa

Länsimaisuus ja sen arvot eivät ole vientitavaraa, vaikka apuna käytettäisiin armeijoita ja huipputeknologian sotakalustoa. Ratkaisevaa on alueen asukkaiden oma ajattelu ja arvomaailma.

Suomen osallistuminen sotatoimiin Afganistanissa on ristiriidassa perinteisen ulkopolitiikkamme kanssa. Mukaan sonnustauduttiin, kun YK oli hankkeelle suosiollinen. Samalla tiedettiin Yhdysvaltain ja Naton vankka rooli. Suomella oli tarve, tätä julkilausumatta, osoittaa uskollisuutta molemmille mahdeille. Suomen myötämielisyys verhottiin Afganistanin vaalien sujumiseen ja naisten aseman parantamiseen ikään kuin kumpikaan näistä olisi aidosti Suomesta riippuvainen ilmiö. Perustelut löytyvät aina kaikelle sille, mitä tahdotaan tehdä, oli tämä järkevää tai ei.

Idän ja lännen välissä

Suomen vastuun kasvattaminen Afganistanissa on kuuma kysymys. Hallitus joutuu koville. Sen on otettava huomioon tasavallan presidentin näkemys. Hänen arvionsa ovat usein poikenneet kokoomuksen ulkoministeri Alexander Stubbin ja puolustusministeri Jyri Häkämiehen viitoituksista. Mainitut ministerit ovat amerikkalaisuuden airueita, kun tasavaltamme presidentti ilmentää edeltäjiensä J. K. Paasikiven, Urho Kekkosen ja Mauno Koiviston tavoin varovaista ajattelua, jossa muistetaan Venäjä ja sen turvallisuuspolitiikka. Pääministeri lienee presidentin päätelmiä lähellä tässä asiassa.

Suomelle on kaavailtu selkeää vastuualuetta, maakuntaa. Tämä sitoisi Suomen arvaamattoman tiiviisti Afganistanin taistoihin. Se saattaisi kasvattaa uhrien määrän lukemiin, joihin rauhanturvaamisen operaatioita ei ole totuttu.

Julkisen sanan neuvosto häpäisi itsensä

Julkisen sanan neuvosto häpäisi itsensä ja menetti viimeisenkin uskottavuutensa antaessaan vapauttavan päätöksen Yleisradiolle niin sanotussa pääministerin lautakasajupakassa.

Televisio 2:n Silminnäkijässä kerrottiin, nimettömään lähteeseen nojautuen, Matti Vanhasen saaneen arvokkaan ilmaisen lautaerän, lahjuksen, kotinsa rakentamiseen. Asiantuntijat ovat tarkastaneet kiinteistön. He eivät löytäneet Silminnäkijän tuotteita. Pääministeri Vanhanen uhkui ohjelman jälkeen itsevarmuutta eikä piirre ole laantunut. Kansalaisten silmissä hän esiintyi voittajana.

Hyvärisen vastuullinen ratkaisu

Kokenut journalisti, vuosien vastaavan päätoimittajan kokemuksen omaava Pekka Hyvärinen erosi neuvoston puheenjohtajuudesta välittömästi, kun koeäänestys osoitti vapauttavan linjan voittavan. Hyvärinen menetteli etiikkansa mukaisesti, syvän vastuullisesti.

Tämän jälkeen päätös loihtui kahdeksan jäsenen koostumuksena, yksituumaisesti. Ratkaisijoista peräti seitsemän on journalisteja. Heistä yksikään ei lukeudu vastuunkantamisen harkitsevaisuuden ykköskaartiin. Vain yksi edusti yleisöä. Toimittajien toverituomioistuin, keskinäinen sotamiesneuvosto, harjasi Silminnäkijän kollegoitaan puhtaaksi. Neuvoston päätöksentekoon osallistui pöytäkirjan mukaan Yleisradion toimittaja Juha Kulmanen.

Puheenjohtajien lyhytkestoisuus on signaali

Julkisen sanan neuvoston pysyvä ongelma on ollut ohut uskottavuus. Neuvoston selkeä enemmistö koostuu journalismin ammattilaisista. Tätä on perusteltu alan sisäisellä säätelyllä.

Nykymuotoinen neuvosto on jäävi puimaan journalismin hyviä tapoja. Veli puolustaa veljeä, sisar sisarta. Neuvosto huokuu lemuisaa sisäsiittoisuutta. Sen puoleen on tarpeetonta kääntyä journalismin perimmäisissä kysymyksissä. Toimittajat näkevät jääviyden rikkomisia milloin missäkin, mutta julkisen sanan neuvostossa he eivät ole ongelmaa havainneet. Asiallisen kriittisyyden kapasiteetti ei ylety oman navan lähelle.

Kalevi Kivistö erosi ennenaikaisesti puheenjohtajuudesta. Jacob Söderman viihtyi toimessa pari vuotta. Nyt Pekka Hyvärinen tekee lyhytkestoisille puheenjohtajille seuraa. Sokeakin vaistoaa neuvosto kyhätyn lentohiekalle.

Sensaatiojournalisti neuvoston keulaan?

Uudeksi puheenjohtajaksi tuskin esiintyy tungosta.

Viisas koetellun kansalaiskunnon omaava ihminen kieltäytyy lähtemästä jäävin porukan takuukuvakkeeksi.

Kai journalismia edistetään kutsumalla neuvoston puheenjohtajaksi Hymyn, Seiskan tai jomman kumman iltapäivälehden nykyinen tai entinen päätoimittaja.

Neuvoston tyylittömyyden yksi esimerkki on se, että joissakin mediataloissa tiedettiin vapauttavan päätöksen olevan syntymässä, vaikka neuvosto ei ollut tehnyt lopullista päätöstä ja tiedottanut siitä. Pääteltävissä on, että neuvoston sisältä vuoti tietoja istunnon kestäessä. Ilosanoma levisi keveän riemullisella mielellä.

Mediavaltuutettu noussee harkintaan

Journalismin käytänteitä on voitava paimentaa myös muutoin kuin tuomioistuimessa. Tämä on luotettavan journalismin ja kansanvaltaisen Suomen yleinen etu.

Kun julkisen sanan neuvosto ei tähän kykene, harkintaan nousee korkeatasoisen etiikkaa valvovan riippumattoman mediavaltuutetun toimen perustaminen. Valtuutettu voisi antaa langettavia ja vapauttavia päätöksiä, alaa ohjaavia suosituksia, ja jopa jonkinasteisia aineellisia rangaistuksia, joista olisi valitusoikeus käräjä- tai hovioikeuteen.

Kumppanuutta Keurusselälle, ABC-huoltamo törröttää Mäntässä

Kunnallisneuvos Olli Haapasen mainio ”Keurusselkä – tuhansien tarinoiden hotelli” ilmestyi muutama kuukausi sitten. Teokseen on pelkistetty hauskalla tavalla maanlaajuisesti tunnetun hotellin kuuden vuosikymmenen taival.

Keurusselkä nauttii kokous-, tapaamis- ja virkistäytymisen keskuksena vireää suosiota. Ammattiyhdistysliikejuonteinen Lomaliitto on omistanut Keurusselän. Lomaliitto on tarjonnut sille vankan selkänojan. Panostettu on ihmisten kuntouttamiseen ja elämässä jaksamiseen.

Bisnes- ja kulttuurisieluinen vuorineuvos R. Erik Serlachius ymmärsi Keurusselän rakentamisen merkityksen työntekijöiden ja muiden ihmisten hyvinvoinnille. Hän tuki erimuotoisesti Keurusselän syntyä ja laajentumista. Keurusselkä kuuluu keskisuomalaisuuden ytimeen.

Lomaliiton ajautuminen konkurssiin tuo epätietoisuutta. Perusteet on uskoa vahvasykkeisen keitaan selviytyvän elinvoimansa uudelleen suoniinsa saavana. Tärkeää on huolehtia kanssakäymisestä taustayhteisöjen ja niiden jäsenistön kanssa. Vaihtoehtoisia malleja löytyy.

Keurusselkää on hoidettu hyvän yrityksen tapaan, mutta valtakunnalliset kumppanuudet ovat olleet ja epäilemättä ovat menestyksen kulmakivi. Sen murentuminen saattaisi osoittautua kohtalokkaaksi. Lähiympäristö tuskin riittää yksin turvaamaan hotellille, ravintolalle ja sen palveluille riittävän kysynnän.

ABC särösointuisena Koskelanlammen rannalla

ABC -jakeluasemien rakentamista komeisiin vesimaisemiin on kummailtu. Yritettiinpä Saarijärvellä jakeluasema pystyttää ydinkeskustan kulttuurisia arvoja rikkovaan paikkaan, mutta tuohtunut kansanliike muutti suunnitelman.

Kriittisyys ei ole vaivannut äskeisen Mäntän kaupungin päättäjiä. Taloudellisen ahdingon riivaaman ja työpaikkojen menetyksiä pelkäävän yhteisön virkamiehet ja poliitikot hyväksyivät S-Marketin laajoine betonipihoineen ja ABC-jakeluasemineen taajaman sydämeen. Nyt polttoainetta pumpataan tankkeihin Koskelanlammen rannalla.

Ulkopuolinen pistäytyjä surullistuu. Mänttä, joka on nykyisen Mänttä-Vilppulan osa, tunnetaan teollisuudestaan, museoistaan, arvorakennuksistaan sekä musiikki- ja kuvataiteiden aktiviteeteistaan. Ne muodostavat velvoittavan henkisen perimän.

Polttonesteen jakelun runttaaminen taajaman lähes komeimmalle mahdolliselle paikalle ilmentää näköalattomuutta, kauniiden arvojen alistamista eurosaappaiden tallattavaksi.

Lähteet: Erkki Laatikainen