1. yle.fi
  2. Uutiset

Sukututkijat kyllästyivät kirkkoherranviraston toimintaan

Kirkkohallitus myöntää, että sukututkimuksen rekisterihauissa on puutteita. Hallaa tutkijalle tekee puolentoista vuoden takainen päätös siitä, että tutkija ei saa enää itse lukea 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja.

Kotimaan uutiset

Sukututkija saa monesti kirkkoherranvirastosta väärää tietoa. Lisäksi tietojen jäljittäminen omasta suvusta käy kalliiksi. Tutkija joutuu myös jonottamaan sukunsa jäljitystä useita kuukausia, joskus jopa vuoden verran.

Suomen laajimman sukututkimuksen tekijä forssalainen Sulo Järvinen on mies, josta sukutietojen "itse-etsintäkielto" pyörähti liikkeelle. Korkein hallinto-oikeus teki päätöksen Järvisen tapauksessa, jonka jälkeen kirkkohallitus rajoitti sata vuotta nuorempien tietojen saamista.

Sukututkijoiden mukaan kyse on yksittäistapauksesta, jota kirkkohallitus lähti tulkitsemaan KHO:n ennakkopäätöksenä. Tosin Sulo Järvisen tietojen käytössä ei ollut moitteen sanaa. Tiedot joudutaan nyt haetuttamaan maksullisesti kirkkoherra viraston virkailijalla.

Kanslistit eivät ole sukututkijoita

Käytännössä päätös saattaa hiivuttaa monen sukututkijan, varsinkin aloittelijan tutkimukset. Sukututkija Sulo Järvinen aloittaa moitteet perittävistä maksuista. Kirkkohallituksen määräämä taksa on 33 euroa tunnilta.

– Siitä tulee äkkiä isoja summia. Älkää kukaan alkako näin isoja sukuja tutkimaan, sanoo Sulo Järvinen.

Jopa 30 vuoden ajan sukututkimusta harrastanut Sulo Järvinen varoittaa myös vääristä tiedoista, joita tutkija voi saada.

– Eivät seurakuntien kanslistit ole mitään sukututkijoita. Jos rekisteritiedoista puuttuu perheenjäseniä jostain kohdasta, loppupäästä voi puuttua jo satoja.

Suomen sukututkimusseuran toiminnanjohtaja Pasi Kuusiluoma vahvistaa käytännön puurtajan havainnot.

– Tutkijat saavat jatkuvasti virheellistä tietoa, kun sukututkijat eivät itse pääse alkuperäisten kirkonkirjojen ääreen.

Luettelo epäkohdista jatkuu.

- Sukututkijoita kohdellaan eriarvoisesti muihin rekisteritietoja hakeviin nähden. Jonot tietojen saamiseksi ovat useita kuukausia.

Parannuksia tai oikeusasiamiehelle

Siispä, jos vuoden alusta käynnistyneet neuvottelut kirkkohallituksen kanssa eivät johda parannuksiin, Suomen sukututkimusseuran toiminnanjohtaja Pasi Kuusiluoma sanoo, että on asia pantava viranomaisten toimintaa valvovien pohdittavaksi.

– Tämä on nyt ilmeisesti eduskunnan oikeusasiamiehen alaa. Tai oikeuskanslerin. Jommankumman, sanoo Kuusiluoma.

Kirkkohallituksesta myönnetään, että puutteita on ollut. Pitkiin odotusaikoihin apua odotetaan tiedon digitoinnista. Kirkkohallituksen rekisterijohtaja MikkoTähkäsen mukaan hinnat ovat taas omakustannustasoa. Virheellisen tiedonhaun hän sanoo olevan inhimillistä, muttei usko väärän tiedon paljouteen.

– Kyllä huolellisuus on erittäin tärkeä henkilötietojen käsittelyssä. Mitenkään yleistä tämä ei voi olla.

Arat asiat suojeluksessa

Sadan vuoden säännöllä ja kirkkohallituksen suosituksella koetetaan suojella arkaluontoisen tiedon leviämistä. Siis varjella yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa. Kipeitä asioita ja arkoja tietoja voi tulla esiin varsinkin historian murroskohtia tutkittaessa. Vaikkapa vuoden 1918 kansalaissodan jälkeisistä pappien kirkonkirjamerkinnöistä.

Sukututkijat kuitenkin korostavat, että tutkijoilla on järki päässä. He myös joutuivat aiemmin kirjoittamaan sitoumuksen, ettei yksityistä tietoa julkaista. Sukututkija Sulo Järvinen myös korostaa sitä, että useimmiten sukututkijat tutkivat omaa sukuaan.

– Kuka hullu laittaisi sinne jotain, joka loukkaisi jotakuta henkilöä!

Lue seuraavaksi