1. yle.fi
  2. Uutiset

Avatar on uuden tekniikan huikea esiinmarssi

Suurten tuotantojen kuningas James Cameron palaa valkokankaalle hartaasti odotetulla scifi-sadullaan. Avatar on äärimmilleen viety visuaalinen juhla-ateria, joka viihdyttää koko kolmetuntisen, jos katsoja vain jaksaa suhtautua itse tarinaan armollisesti.

kulttuuri
Jake (Sam Worthington) kauko-ohjaa kloonattua na'vi-kehoa
TM & © 2007 Twentieth Century Fox

Elokuvan ennakkomainetta on kasvattanut se, että Cameron on pitänyt sitä pöytälaatikossa 15 vuotta, jotta animaatioteknologia yltäisi hänen visioidensa tasolle. Rahaa on mennyt niin, että Avataria pidetään yleisesti maailman kalleimpana elokuvana. Ohjaaja mm. kehitti sitä varten uuden 3D-kameran ja avaruusolentojen kielen, tuotannon kimpussa on työskennellyt yli tuhat ihmistä.

Avatar tapahtuu vuonna 2154, johon mennessä scifi-genressä aina pahimpaan mahdolliseen pystyvät ihmiset ovat likimain tuhonneet maapallon. Kaikki vihreä on kuollut ja ihmiskunta rypee energiakriisissä. Jälkimmäiseen ongelmaan on kuitenkin tarjolla ratkaisu kaukaisen Pandora-planeetan syvyyksistä löytyvässä mineraalissa.

Amerikkalaisen suuryhtiön louhintaretkeen ottaa osaa myös Jake Sully (Sam Worthington), entinen sotilas ja nykyinen rampa, joka voi ainoana ohjata veljensä na’vi-kloonia. Pandoralla nimittäin asuu yli kolmimetristen sinisten ja hännällisten na’vi-alkuasukkaiden kansa, joka ei katso tulijoita hyvällä. Siksi mukana on tohtori Augustinen (Sigourney Weaver) johtama tiedemiesten joukko, joka hakee yhteyttä avaruusolentoihin kauko-ohjaamalla erikseen tarkoitusta varten kasvatettuja muukalaiskehoja, avatareja.

Alkuasukkailla on syytäkin olla varuillaan. Ihmisten joukossa voitolle on päätymässä kanta, jonka mukaan planeetalta otetaan mitä halutaan vaikka väkivalloin.

Samalla sotilastaustainen Jake päätyy uudessa kehossaan suoraan alkuasukkaiden pariin. Siellä hänet ottaa suojiinsa päällikön tytär Neytiri (Zoe Saldana), eikä puolen vaihtoa - ja rakkaustarinaa - voi välttää. Jos äskeinen kuulosti tutulta, ei ihme. Avatar on samasta kopiokoneesta kuin Mies hevosena, Tanssii susien kanssa, Viimeinen samurai ja Pocahontas.

Takaisin luontoon

James Cameronin oma käsikirjoitus on luonnon ja luonnonmukaisen elämän vahva puolustus. Siinä alkuasukkailla on aito yhteys luontoon, he kuuntelevat kasvien puhetta ja ohjaavat ratsujaan suoralla hermostoyhteydellä. Moderni miehittäjä taas osaa vain tuhota. Siksipä retkikunnan aseellista siipeä johtava kivenkova eversti Quaritch (Stephen Lang) pudottelee sloganeita niin terrorismin vastasesta sodasta kuin Ilmestyskirja. Nyt!:istäkin.

Cameron on haastattelussa kuvannut elokuvan na’vien edustavan jotain, mitä me haluaisimme olla, ja ihmishahmojen sitä, mitä tiedämme kuitenkin tekevämme. Navi tarkoittaa muuten hepreaksi profeettaa.

Katselunautintoa haittaa se, että elokuvan tarina on pelkkää höttöä. Se on kertakaikkiaan naiivi, asetelma liian valmis, eikä käsikirjoitus tarjoa näyttelijöille tarpeeksi materiaalia. Taitonsa jo muualla todistaneet näyttelijät (Sigourney Weaver,Giovanni Ribisi) sekä tuntemattomammat lupaukset (Sam Worthington) joutuvat yhtälailla esittämään yksiulotteisia pökkelöitä, ja päähenkilön kasvutarina on yleisölle tuttu jo entuudestaan.

Heikko tarina ja reikäinen juoni saavat myös elokuvan opetuksen tuntumaan kohtuuttomalta. Koko ihmiskunta on tuhon partaalla ja Pandoralta löytyy pelastus, planeetan alkuasukkaat eivät itse edes tarvitse itse kyseistä mineraalia. Eikö siitä nyt päästäisi jonkinlaiseen sopuun?

Mutta olkoot. Jos kaipaa filosofisia haasteita, kannattaa lukea kirja. Avatar on ennen kaikkea suuren budjetin visuaalinen ilotulitus. Siksi sitä ei kannatakaan heittää hukkaan pienessä perusteatterissa, seikkailuun pääsee parhaiten mukaan suurella valkokankaalla 3D-esityksessä kaiutinarmadan ympäröimänä.

Vuositolkulla suunnittelutoimistoissa rakennettu Pandora-planeetta pursuaa eksoottisia kasveja ja Maan muinaishistoriasta muistuttavia eläimiä. Etenkin öisin fluoriloisteeseen syttyvä viidakko on saumaton yhdistelmä satumetsää ja merensyvänteiden kummallisuuksia.

Na’vi-hahmot on rakennettu huolella ja uusi, näyttelijän ilmeet entistä paremmin tietokonehahmolle siirtävä, performance capture -tekniikka tekee niistä hyvin inhimillisiä. Ihmisten koneiden maailma ja alkuasukkaiden luontoyhteys on viety vastakohtina visuaalisesti äärimmilleen. Nuori mieskohdeyleisö saattaa myös panna merkille, että kaunis Neytiri on koko elokuvan niin vähissä vaatteissa kuin K-13 -merkintä sallii.

3D-teknologialla ei pelotella yleisöä, katsomoon ei lentele roinaa valkokankaalta. Se ei kuitenkaan tarkoita tylsiä ratkaisuita. Kun kaikki elokuvassa on digitaalisesti kokoonpantua, ei kamerankäytössä ole normaalimaailman rajoitteita ja varsinkin toimintakohtaukset ovat yhtä vuoristorataa.

Maailman kallein elokuva?

Avatar on hieno kokemus kahdesta syystä: Se on vaivoja väistämättä rakennettu elämysparaati ja lisäksi lupaus elokuvan uudenlaisista mahdollisuuksista. 3D-tekniikka on ollut Hollywoodin panostuskohteena jo jonkin aikaa, mutta nyt sen voi sanoa astuneen uuteen aikakauteen. Rajoittava tekijä on enää hinta, joka Avatarin kohdalla oli sekin omaa luokkaansa.

Cameron ei ole suostunut paljastamaan lopullista budjettia, mutta Hollywoodia tuntevissa tiedotusvälineissä hintalapuksi arvioidaan yli 300 miljoonaa dollaria, eli elokuvahistoria on saanut uuden kalleimman tuotantonsa (aiempi ennätyksenhaltija oli Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla, vuodelta 2007).

Mikä summa lopulta onkin, tuotantoyhtiön pitää saada se takaisin korkoineen, jos Avatarista halutaan kuulla vielä uudestaan. Cameron on kertonut, että hänellä on päässään tarinan toinen ja kolmaskin osa, mutta niitä lähdetään kuvaamaan vain, jos ensimmäinen elokuva osoittaa kelpoisuutensa. Pienen valtion budjetin nielevien leffojen tehtailussa pitää kuulla myös rahoittajien ääntä.

Avatar saa maailmanensi-iltansa perjantaina 18.12.

Lähteet: Ville Laakso / YLE Uutiset

Lue seuraavaksi