Tähtihetki: Kattona tähtitaivas

Anu Silfverbergin mielestä Kattona tähtitaivas -elokuvassa on näkemystä ja psykologista tarkkuutta. Lisa Siwen esikoisteos on täydellinen nuortenelokuva, joka ansaitsee täydet viisi tähteä. Tarmo Poussun mukaan elokuva jatkaa loistavien ruotsalaisten nuortenfilmien sarjaa, joista aiemmin on nähty Fucking Åmål ja Hip hei hutsu!

kulttuuri
Elin Berge/Moment

Kuinka ruotsalaiset osaavatkin nuoruuden kuvaamisen niin hyvin? Se nousi taas mieleen, Lisa Siwen esikoiselokuvan äärellä.

Kattona tähtitaivas on täydellinen nuortenelokuva. Se on hyvin todentuntuinen, kepeästä raskaaseen ja taas kepeämpään liikkuva nuoren ihmisen käännekohdan kuvaus. Sitä ei ole turhaan verrattu Lukas Moodyssonin loistavaan Fucking Åmåliin, jolle monet hienot ruotsalaiset teinidraamat mitä ilmeisemmin ovat paljosta velkaa. Nuoruuden epätoivoinen kokemus toisten armoilla olemisesta ja sosiaalisten suhteiden kipeydestä on siinä vahvasti läsnä.

Äidin syövän ja oman teinielämänsä vaikeuksien kanssa pyristelevän tytön tarina perustuu Johanna Thydellin kehuttuun romaaniin Katon kokoinen taivas. Yläasteen ahdistavaa nokkimisjärjestystä ja sosiaalisia kuvioita kuvataan äärimmäisen hienovaraisesti.

Hienointa kuitenkin on se tarkkuus, jolla kuvataan Jennan reaktiota kotona kummittelevaan suureen suruun. Teinityttö ei itkeskele kaduilla äitinsä kuolemaa. Hän yrittää elää nuoren tytön elämäänsä, vaikka sitten veren maku suussa. Äidin ahdinko ei synnytä vain surua vaan myös vihaa ja suuttumusta, halua kääntyä pois.

Hahmot ovat kiinnostavia, ristiriitaisia ja monitasoisia, ja heistä kaikista paljastuu tarinan edetessä uusia puolia. Kiitosta on annettava kaikille päänäyttelijöille: nuoret Josefine Mattsson ja Mika Berndtsdotter Ahlén luontevia, aitoja, koskettavia. Annika Hallin on karismaattinen syöpään kuolevana äitinä. Anki Lidén tekee roolin isoäitinä, joka herättää katsojassa samat reaktiot kuin nuorissa: ensin hän ärsyttää, sitten häntä ymmärtää. Taitavaa.

Tässä elokuvassa on näkemystä ja psykologista tarkkuutta, jollaista toivoisi joskus vielä näkevänsä kotimaisessakin nuortenelokuvassa.

Anu Silfverberg

Ruotsalaisen Lisa Siwen ohjaama Kattona tähtitaivas pohjautuu Johanna Thydellin romaaniin, joka kotimaassaan voitti vuonna 2003 arvostetun August-palkinnon nuortenkirjojen sarjassa. Elokuva kertoo 14-vuotiaasta Jenna-tytöstä (Josephine Mattsson), jonka tavallista teinitytön elämää varjostaa hänen yksinhuoltajaäitinsä (Annika Hallin) sairastuminen syöpään.

Synkistä aineksistaan huolimatta Kattona tähtitaivas on lämminhenkinen, huumorin ja nuorekkaan elämänhalun vahvasti sävyttämä elokuva. Se tavoittaa herkästi sen lyhyen vaiheen nuoruudessa, jolloin lapsuus on jäänyt peruuttamattomasti taakse, mutta aikuisten maailma tuntuu vielä toivottoman etäiseltä.

Murrosiän kuohuissa Jennalla on ihan tarpeeksi ongelmia omastakin takaa eikä hän pysty hyväksymään äitinsä sairautta – saati sen yhä vääjäämättömämmältä näyttävää lopputulosta. Vastareaktiona hän hylkää entisen bestiksensä ja hakeutuu alati bilettävän ja poikien piirittämän Ulliksen (Mika Berndtsdotter Ahlen) ystäväksi.

Kattona tähtitaivas jatkaa ansiokkaasti ruotsalaisten nuortenelokuvien laadukasta perinnettä, joka on tuottanut sellaisia helmiä kuin Fucking Åmål ja Hip hei hutsu! Niiden tavoin se käsittelee kipeitä aiheita kiertelemättä, mutta huumoria, herkkyyttä ja elämänhalua vahvasti huokuen.

Tarmo Poussu