Tähtihetki: The Imaginarium of Dr Parnassus

Anu Silfverbergin mielestä The Imaginarium of Dr Parnassus on hupsu elokuva - satu, jossa käsittämättömyyksiä ei selitellä. Lisäksi filmissä on hieno näyttelijäkaarti. Elokuvassa edesmennyt Heath Ledgerin teki viimeisen roolinsa. Tarmo Possun mukaan Terry Gilliamin elokuva tuntuu paikoin silkalta sekasotkulta, mutta osin fantasia lähtee niin hurjaan lentoon, että sen vuoksi on valmis antamaan paljon anteeksi.

kulttuuri

Terry Gilliam on hyvin omaperäinen ohjaaja. Epätasainen ehkä. Mutta hänellä on oma näkemys, ja ideoita. The Imaginarium of Dr Parnassus on hupsu, hupsu elokuva. Se siinä onkin viehättävintä. Tarina on häpeilemätön ja se lähtee lapasesta jo alkumetreillä. Tällaista siinä puuhataan: Olisi sellainen kiertävä sirkusryhmä mutta niillä olisikin peili... ja sen peilin kautta pääsisi Parnassus-nimisen tyypin tajunnan kautta omaan mielikuvitukseensa... ja sitten siellä pitäisi tehdä valinta ja sen valinnan seurauksena päätyisi joko hyvän tai pahan reserviin eräässä ikiaikaisessa kilpailussa, johon liittyy munkkeja... ja taikatemppuja ja...

Sadun käsittämättömyyksiä ei selitellä, mikä tietysti onkin sadun perusominaisuuksia. Olipa kerran munkkeja vuorella, ai miksi, no ne nyt vaan olivat siellä. Tämä lähtökohta voi herättää katsojassa joko ärtymystä tai ihastusta.

Joko: mitä ihmettä tämä nyt on? Tai: Tämähän on hauskaa.

Ajattelin, että se oli hauskaa. Yritin miettiä, mitä itse näkisin tohtorin ”imaginariumissa”. Tai miltä siellä näyttäisi, jos sinne menisi yhdessä Terry Gilliamin kanssa. Silloin siellä varmasti esiintyisi ainakin poliisien kabareeryhmä, joka heiluttelee koipiaan sukkahousuissa. Sellainen on muuten elokuvassakin. Visuaalisesti elokuva muistuttaa Monty Pythonin animaatioista, ja usein viitteet sinne päin ovat hyvinkin suoria.

Sirkuksen ja sadun taustalla on kuitenkin vakavia teemoja: haaveista luopumista, kuoleman läheisyyttä, rahan mahdin haastamista. Dr Parnassuksessa saa nauraa Gilliamin hulluudelle mutta ei itse elokuvan teemoille. Niin kuin sirkuksessa yleensä, tässäkin on aimo annos melankoliaa.

Näyttelijäkaarti on hieno. Outoa hirtettynä löytyvää muukalaista esittää Heath Ledger – tämä jäi hänen viimeiseksi elokuvakseen. Tähden kuolema kesken minkä tahansa muun elokuvan kuvausten olisi varmasti ollut elokuvan loppu. Gilliamin päättömässä sirkuksessa tuo ei nouse ongelmaksi lainkaan, kun käsikirjoitusta hiukan muuttamalla eri kohdissa Ledgeriä saatiin tuuraamaan saatiin Johnny Depp, Jude Law ja Colin Farrell. Christopher Plummer on traaginen ja maaginen Dr Parnassus, ja Lily Cole luonteva hänen keijukasvoisena tyttärenään.

Anu Silfverberg

Villin omaperäisistä visioistaan ja oikullisista fantasioistaan tunnettu Terry Gilliam on ohjannut yhden viihdyttävimmistä elokuvistaan. The Imaginarium of Dr Parnassus on juuri niin omalaatuinen elokuva kuin sen nimi antaa aavistaa eikä sen tarinassa ole jälkeäkään logiikasta tai rakenteellisesta yhtenäisyydestä. Parhaitten Gilliam-leffojen tapaan sen viehätys kumpuaa juuri anarkistisesta ennakoimattomuudesta ja estottomasti laukkaavasta mielikuvituksesta.

Elokuva kertoo kiertävästä showryhmästä, johon kuuluvat tuhatvuotias tri Parnassus (Christopher Plummer), hänen lähes 16-vuotias tyttärensä Valentina (Lily Cole) sekä suulas kääpiö (Verne troyer) ja nuori avustaja (Andrew Garfield). Maagisen imaginaarionsa kautta Parnassus sinkoaa ihmisiä näiden oman mielikuvituksen loihtimaan ihmemaahan, jossa jokaisen unelmat muuttuvat todellisuudeksi.

Eräänä päivänä Parnassuksen seurue poimii kyytiinsä hirtetyn, mutta pian henkiin heräävän muukalaisen. Häntä esittää Heath Ledger viimeiseksi jääneessä roolissaan. Imaginariumiin sijoittuvissa jaksoissa Ledgerin roolihahmoa esittävät vuoroon Johnny Depp, Jude Law ja Colin Farrell, jotka riensivät tuuraamaan kesken kuvausten kuollutta ystäväänsä. Nimekkään tähtikaartiin täydentää Tom Waits, joka esittää varsin sympaattiseksi peluriksi paljastuvaa paholaista.

Ajoittain Gilliamin elokuva tuntuu silkalta sekasotkulta, mutta imaginaariumiin sijoittuvissa jaksoissa sen fantasiaa lähtee niin hurjaan lentoon, että niiden hetkien vuoksi on valmis antamaan anteeksi paljon.

Tarmo Poussu