Taantuma karsi ostoslistat

Vuosi sitten elettiin finanssikriisiä, joka sittemmin on tarkoittanut laskujen maksun aikaa. Mutta joko nousu oikeasti alkoi? Kertooko sen meille kalsari- vai huulipunaindeksi?

Yle Uutisten artikkeliarkisto
Justin Lane / EPA

Vielä vuosi sitten elettiin keskellä kansainvälistä finanssikriisiä, joka hävitti maailmasta valtavan määrän rahaa - joka olikin oikeasti ollut vain ilmaa. Tappioita syntyi, ja 2009 on ollut laskujen maksun aikaa.

Vielä vuonna 2008 finanssikriisi tuli olohuoneeseen television kautta, mutta kuluvana talvena se on istuutunut sohvalle. Lähes joka kymmenes työikäinen on työtön, ja tehdaspaikkakunnilla potkut on saatettu antaa koko perheelle yhtä aikaa.

Olohuoneen katto saattaa toisaalta olla vihdoin korjattu, kun rakennusalalla on ollutkin tekijöitä, ja kotitalousvähennyskin on laajentunut. Työttömillä ja lomautetuilla tulot ovat romahtaneet, mutta aika monilla käteen on taantuman aikana jäänyt enemmän kuin ennen: palkat ovat nousseet, inflaatio hiipunut olemattomiin ja asuntolainojen korot pudonneet ennätysalas.

Virallinen startti helmikuussa

Helmikuussa 2009 talouden taantuma julistettiin virallisesti alkaneeksi. Silloin kansantuote oli kutistunut kaksi vuosineljännestä peräkkäin, ja jo kymmeniätuhansia suomalaisia oli lomautettuina.

Talouden kutistuminen alkoi syyskesällä 2008, mutta vapaaseen pudotukseen Suomi siirtyi vasta, kun vuosi vaihtui.

Tammikuussa 2009 teollisuuden tuotanto romahti lähes 25 prosenttia edellisvuodesta, ja rajua pudotusta jatkui aina syksyyn asti. Ensimmäinen nousun neljännes nähtiin Suomessa heinä-syyskuussa, jolloin kansantuote ylsi 0,3 prosenttia plussalle. Pudotus ehti olla rajumpi ja jyrkempi kuin 1990-luvulla, jolloin Suomi vaipui kotikutoiseen lamaan.

Nyt taantuma tuli meille maailmalta, ja sieltä on haettu myös nousun merkkejä. Taantuman loppumisajankohtaa alettiin arvailla suunnilleen saman tien kun se oli julistettu alkaneeksi. Euroopan suurimpien talouksien Saksan ja Ranskan kansantuotteet kääntyivät yllättäen kasvuun jo huhti-kesäkuussa, ja marraskuun lopulla teollisuusmaiden järjestö OECD julisti jäsenmaidensa talouksien kääntyneen kasvuun.

Isot taloudet Saksa etunenässä vetävät varmasti Suomea mukaansa, mutta aikataulu saattaa olla Euroopan reunalla olevalle maalle liian kiireinen. Suomessa kasvu on vasta nupullaan, kun muualla jo vaaditaan Euroopan keskuspankkia nostamaan ohjauskorkoaan.

Asuntovelallisia onnisti

Suomalaiset asuntovelalliset ovat tänä vuonna saaneet nauttia ennätyksellisen alhaisesta korkotasosta, mutta se kaikki on ollut vain sivutuotetta sille, että yrityksiä on yritetty edullisen rahan avulla saada lainaamaan rahaa ja investoimaan uuteen kasvuun.

Jos koronnostot alkavat kun Suomi vielä kituuttaa juuri ja juuri kasvun puolella, jälki voi olla rumaa. Kohoavien korkojen aikana varovaisuus saattaa lisääntyä entisestään, vaikka vienti periaatteessa jo alkaisikin vetää.

Nyt tuettiin työttömiä

Nyt arvaillaan kilpaa. Jokainen ekonomisti haluaisi olla se näkijä, joka ensimmäisenä osoittaa seuraavan nousukauden veturia ja saa muutkin valaistumaan.

Optimistit näkevät satamissa liikettä, taksitolpilla jonoja, kauppakeskuksissa ruuhkia, tilauskirjoissa (elinkeinoelämän vastaväitteistä huolimatta) pullistelua, rakennustyömailla uusia kuoppia ja työpaikkailmoittelussa uutta pontta.

Pessimistien mielestä nyt ollaan jo niin syvällä, ettei entisenlaiseen elinkeinorakenteeseen ole enää paluuta. 90-luvun lamasta meitä veti Nokia, ja jotain pitäisi nytkin keksiä. Suomi haluaisi jo olla palveluyhteiskunta, mutta todellisuudessa me elämme vielä teollisuudesta. Nyt on päällä kova vimma kehitellä biopolttoaineita, sähköautojen akkutehtaita ja muita tuuliturbiineja, joita pessimistin on houkutus pitää pelkkänä puuhasteluna. Mutta toisaalta: eihän Nokiaankaan kukaan aikoinaan uskonut, meinattiin antaa ruotsalaisille koko laitos.

Töitä pitäisi ainakin jostain saada, koska nyt palaa rahaa, eikä se lisäänny itsestään, mikä tuli subprime-kriisissä jo käytännön tasolla todistettua.

Vuonna 2008 pidettiin pystyssä pankkeja syytämällä niille miljardeja ja vielä kerran miljardeja. Vuonna 2009 on tuettu toimeentulonsa menettäneitä ihmisiä tilanteessa, jossa valtion verotulot ovat romahtaneet.

Suomi ottaa nyt velkaa minkä kerkiää. Velkaantumisaste suhteessa kansantuotteeseen on edelleen eurooppalaisittain kohtuullinen, eivätkä valtiot varsinaisesti edes tähtää siihen, että olisivat vanhoilla päivillä velattomia. Suomi kuitenkin ikääntyy sellaista tahtia, että jo korkojen maksamisessa riittää töitä.

Huulipuna- ja kalsari-indeksi sen kertovat

Vuosi 2009 on ollut kansantalouden tilinpidon kulta-aikaa. Tilastokeskuksen kuukausijulkistuksista ei yleensä kohuotsikoita leivota, mutta viime kuukausina niitä on tutkittu urakalla. Joko talous kääntyi kasvuun heinä-syyskuussa? Joko elvytyseurot näkyvät rakentamisessa? Joko?

Taantuma alkoi jo syyskesällä 2008.

Hälytyskellojen olisi tietysti pitänyt soida jo silloin, kun ystävä elokuussa 2008 ajelutti pitkin Tampereen keskustaa ja näytti, kuinka rakennustyömaiden päälle oli yhtäkkiä vedetty pressuja. Sama ystävä kertoi, ettei keskustan tavaratalossa ollut ketään, vaikka siellä poikkeuksellisesti myytiin jo kuluvankin kauden vaatteita alennuksella. Olisi tietysti pitänyt ymmärtää reagoida muutenkin kuin menemällä itsekin tonkimaan niitä vaatteita.

Rakentamisen alamäki näkyi tilastoissa vasta myöhemmin, samoin kaupan. Tilastot rakentuvat siitä, minkä kaikki voivat nähdä silmillään. Kasvun merkkejä voi nähdä olohuoneen ikkunasta, naapurin autotallissa, marketin kassajonossa tai ulkoilulenkillä. On taksi-indeksiä (taksinkuljettavat tietävät aina parhaiten), huulipunaindeksiä (taantuma kasvattaa huulipunan myyntiä) ja uutuutena kalsari-indeksi (kalsarien ostamista lykätään huonoina aikoina).

Nyt jos koskaan kannattaa tarkkailla (taloutta).

Lähteet: YLE Uutiset / Minna Asikainen