Hyvää Joulua!

Joutuin se aika vain rientää ja kohta on jo Joulu. Virittäytyäkseni joulun tunnelmaan, kävin viikonloppuna kuuntelemassa kauneimpia joululauluja.

Talvisää

Ainakin yksi konkreettinen etu siitä, että tänne aikoinaan on rantautunut runsaasti suomalaisia siirtolaisia on se, että pääsin kuuntelemaan joululauluja suomeksi esitettynä. Kauneimpien joululaulujen kuunteleminen on aina ollut mukava jouluun liittyvä perinne, mutta tällä kertaa se tuntui suorastaan ylelliseltä. Esitysten lisäksi ohjelmaan kuului yhteislaulua, joka oli mielenkiintoinen yhdistelmä vähintään kahta eri kieltä. Osa lauloi suomeksi, osa englanniksi ja oikeastaa iso osa vähän siltä väliltä. Vaikka kauemman aikaa täällä viihtyneillä kielitaito oli ajoittain hieman hakusessa, tunnelma sen sijaan ei.

Hienoa, että täällä asuvat suomalaiset siirtolaiset jälkeläisineen ovat aktiivisia. Heillä on oma kuukausittain ilmestyvä lehti, jonka ansiosta tämän Kauneimmat joululaulut –tapahtuman äkkäsinkin. Samoin samana viikonloppuna Suomen kulttuuri elokuvan kautta –ryhmä kokoontui katsomaan kotimaista Joulutarina -elokuvaa. Minä myös, vaikka olin jo entuudestaan elokuvan nähnytkin. Tällä kertaa tuttuus taisi olla enemmän etu kuin haitta.

Säistä sekä niistä ja näistä.

Talvi tuli tännekin ja tulikin sitten kerralla. Ensin tuli lumi myrskyn saattelemana eli kunnon lumimyrsky. Ja heti perään sitten kunnon pakkaset. Työkaverini neuvoivat varautumaan siihen, että myräkkä voi estää töihin tulon, liikkui sitten millä pelillä tahansa. Osa kouluistakin on todennköisesti suljettuna ja sitä rataa. Haittaa ja ehkä hidastaa, ajattelin minä.

Omasta mielestä en nyt kuitenkaan ollut ihan ensikertalainen talven kanssa, ja Suomessa olen tottunut kulkemaan töihin pyörällä läpi vuoden. Nöyryyttävää oli kuitenkin huomata, että töihin pääsy todellakin oli jäädä toteutumatta. Lunta oli yön aikana tullut kohtuullisesti ja tuuli muodostanut lumesta raivostuttavia kinoksia. Etenemisrytmi oli seuraava - parikymmentä metriä pääsi etenemään suhteellisen hyvin, tuulta vasten tapellen tosin, ja sitten meno tyssäsi täysin kinokseen.

Periksi en tietysti voinut antaa ja kyllähän sinne töihin lopulta pääsi, selkä hiessä ja etumus, erityisesti naama, jäässä. Ja aikaa kului ehkä noin kolminkertaisen verran normaaliin verrattuna ja voimasanoja vähintään kymmenkertainen. Työkavereille piti tietysti esittää, että mikäs tässä, helppo homma. Osa heistä kun ei yrittänyt tulla edes autolla.

Naama jäässä

Työkavereiden opasteluista viisastuin kuitenkin sen verran, että kun he varoittelivat tulevista pakkasista, suuntasin heti kauppaa ostamaan kasan lämpimiä vaatteita. Hyvä niin, sillä seuraavana aamuna pakkasta oli -20 astetta ja tuultakin oli tarjolla ainakin ihan riittävästi. Kaunista kyllä oli, sitä ei voi kieltää.

Minneapolis pakkasaamuna

Kuva on muuten otettu noin kahdeksan aikaan aamulla eli huomatkaa valoisuus. Paikalliset ovat muuten olleet hieman ihmeissään, kun olen olen ollut tyytyväinen valon ja auringon määrään. Harvoin kuulemma kukaan pitää Minnesotan syksyä ja talvea valoisana.

Muutettuakin tuli. Taas. Tällä kertaa saman talon sisällä, mutta katutasosta yläkertaan. Vuokraisäntä tarjosi apua muutossa, mutta logistiikka muuton ajoittamisen suhteen aiheutti hieman ongelmia. Sovimme muutto-urakkapäivän useaan otteeseen, ja taisi heti viidennellä kerralla muuttaminen onnistua, kun vuoroin hänellä, vuoroin minulla tuli odottamattomia esteitä. Viikon verran elin vähät tavarat pakattuina, joten lopulta muuton onnistuttua, oli se helpotus. Nyt jään odottamaan, että muuttaako hiiri perässä vai onko se tyytyväinen ykköskerrokseen.

Lähteet: Jaakko Mursu