Kuumailmapallo menee minne tuuli kuljettaa

Kuumailmapallo oli ensimmäinen ihmiskunnan rakentama lentolaite, ja edelleen se porskuttaa. Palloilla tehtävät yleisölennätykset ovat nykyään elämyspalvelua siinä missä benji-hypyt tai koskenlasku. Lajissa kuitenkin myös kilpaillaan, ja innokkaimmat palloilevat harrastusmielessä.

Yle Uutisten artikkeliarkisto
Palloa täytetään ilmalla.
Palloa täytetään ilmalla ennen lentoa.YLE / Petri Aaltonen

Kuumailmapallolennolle lähtijä pääsee heti aluksi ruumiilliseen työhön. Rottinkikori liitetään Tampereen Pyynikin nurmikentällä propaanikaasun polttimeen ja itse palloon yhdessä pilotin ja lentoavustajien kanssa.

Moni hakee pallokyydiltä elämystä, jota kymmeneen kilometriin kohoava lomalento ei tarjoa.

- On mukava nähdä maisemia vaihteeksi jostain muualtakin kuin maanpinnalta, sanoo kangasalalainen Anja Aho.

Kilpailuissa tähdätään tarkasti

Yleisölennätys on kuumailmapalloilun näkyvintä toimintaa, mutta lajissa myös kilpaillaan. Ohjauskyvyttömällä laitteella lennetään luonnollisesti tarkkuuslentoa, kertoo lennon pilotti, hämeenlinnalaisen Linnan Pallon toimitusjohtaja Olli Luoma.

- Tehtävissä tuomari määrittää maalin ja sanoo, että esimerkiksi vähintään viiden kilometrin päästä pitää lähteä ilmaan. Lähtöpaikan saa valita itse, ja sitten yritetään osua maalille.

Kun pallo on kasattu ja täytetty kuumalla ilmalla, on aika kivuta kyytiin. Suureen rottinkikoriin mahtuu tusinan verran matkustajia keskellä seisovan pilotin lisäksi.

Kuumailmapallon korissa on tyyntä

Pallo nousee lähes huomaamatta. Tavoitteena on tällä kertaa vähän yli kilometrin korkeus, ja tuuli vie palloa Tampereelta Kangasalan suuntaan.

- Täällä ylhäällä vallitsee kyllä hieno rauha. Paljon hienompaa kuin taitolentäjän kyydissä, sanoo Kangasalla asuva Juhani Arpiainen.

Hämeenlinnalainen Linnan Pallo kuskaa taivaalle vuosittain noin 1500 ihmistä. Alkavasta kesästä toivotaan hyvää, sille sateinen ja tuulinen viime vuosi oli lähes katastrofi. Pelkästään kesäkuussa jouduttiin perumaan lähes 50 lentoa ja ilmaan päästiin vain 14 kertaa.

- Nykypallon erottaa vuosikymmenen takaisista lähinnä gps-laite ja kehittyneempi radiotekniikka, kertoo pilotti Olli Luoma.

Nekään eivät korvaa pilotin taitoa ja kokemusta, ja perinteet ovat lajissa muutenkin arvossaan.

Pelto on hyvä kiitorata

Tunnin liitelyn jälkeen kiitoradaksi valitaan kangasalalainen pelto - sopivasti maantien vieressä, joten palloa seuraava maajoukko pääsee autollaan laskeutumispaikan lähistölle.

Kuumailmapallopilotin pitää osata välttää puut, kännykkämastot, voimajohdot ja muut ikävät esteet. Nyt niistä ei ole vaaraa, ja pallo pysähtyy hetken pompittuaan.

- Hieman vielä jalat tärisevät, Anja Aho naureskelee pellon pientareella.

- Mutta olihan tämä aivan mahtava matka. Hämeen maisemat ovat niin suunnattoman kauniita, kun on paljon vettä ja metsää.

Lopuksi pallo pakataan yhteisvoimin takaisin valtavaan pussiinsa seuraavaa lentoa odottamaan.

Lähteet: YLE Tampere / Juha Kokkala