Arctic Sea pääsi perille, mutta kysymykset jäivät

Elokuusta pitkälle syksyyn maailman tiedotusvälineet ihmettelivät suomalaista puutavaraa kuljettaneen Arctic Sea -rahtilaivan salaperäistä kaappaustarinaa. Hämmennys ei suinkaan päättynyt siihen, että Venäjän laivaston sota-alus 17. elokuuta yhytti Arctic Sean Kap Verden saarien lähistöllä Atlantilla ja pidätti kahdeksan epäiltyä kaapparia.

Kun Arctic Sea -rahtialus viimein saapui 23. marraskuuta Béjaïan satamaan Algeriassa, Algerian turvallisuusviranomaiset seurasivat silmä kovana laivan puutavaralastin purkua.

Algerialaiset ottivat yli kolme kuukautta myöhässä saapuneen Arctic Sean vastaan pitkin hampain, sillä laivasta oli tullut huonomaineinen.

Alun perin Arctic Sean oli määrä saapua satamaan 4. elokuuta, mutta laivaa vain ei kuulunut. Béjaïan satamaviranomaiset saivat tottua ulkomaalaisten toimittajien sinnikkäisiin soitteluihin ja kyselyihin.

Ensimmäisen kerran Arctic Sea oli noussut julkisuuteen, kun Ruotsin tiedotusvälineet kertoivat hämäräperäisen joukkion nousseen laivaan huumepoliiseina esiintyen, tutkineen laivan, pahoinpidelleen miehistöä ja poistuneen.

Toimittajat olivat innokkaita kuulemaan oudosta tapauksesta itse miehistöltä, mutta miehistön jäseniin ei saatu yhteyttä, kun laiva ei odotusten mukaisesti saapunutkaan Béjaïaan. Hiljalleen kävi selväksi, että Arctic Sea oli kateissa, ilmeisesti kaapattu. Kaapparit eivät ehkä olleetkaan jättäneet laivaa.

Spekulaatiot kiersivät alusta alkaen

Hyvien vastausten puutteessa mediassa alkoi kiertää mitä bysanttilaisimpia salaliittoteorioita. Huhumyllyä ei ainakaan hidastanut se, että asiaan liittyi venäläisiä, joihin Suomen ja yleensä länsimaiden mediassa aina kohdistuu voimakas epäilys.

Sama epäluulo ulottui luontevasti myös Arctic Sean venäläisiin omistajiin ja venäläiseen miehistöön, joiden toimien rehellisyyttä arvailtiin: Oliko miehistö itse kaapannut laivan? Yrittikö laivan omistava yhtiö vakuutuspetosta? Oliko kyse liikekiistasta, jossa laivaa käytettiin kiristyksen välineenä?

17. elokuuta Venäjän laivaston Ladny-sota-alus pysäytti Arctic Sean lähellä Kap Verdeä. Epäiltyjen kaapparien kerrotaan heittäneen aseensa yli laidan ajoissa ennen Venäjän laivaston tuloa. Jos näin tapahtui, se oli kaappareilta vähintäänkin järkevää.

Venäjä pidätti kahdeksan epäiltyä kaapparia, Viron ja Latvian venäläisiä, ja vapautti 15-henkisen miehistön.

Se tosin ei merkinnyt, että miehistö olisi oikeasti päässyt vapauteen vaan viranomaiset pitivät miehet hallussaan vielä pitkän aikaa vapautusoperaation jälkeen.

Miehistön jäsenet kertoivat myöhemmin, kuinka kaapparit lukitsivat heidät pitkiksi ajoiksi hytteihinsä ja järjestivät valeteloituksia pitääkseen miehet kurissa.

Epäillyt itse kertoivat olevansa Itämerellä merihätään joutuneita ympäristönsuojelijoita, joita Arctic Sean miehistö ei ollut päästänyt mihinkään satamaan.

Arctic Sea haki satamaa

Vielä pidemmäksi venyi matka niillä neljällä miehistön jäsenellä, jotka jäivät hoitamaan alusta kohti Välimerta.

Arctic Sea nimittäin poukkoili vielä pitkään kuin Lentävä hollantilainen hakien epätoivoisesti satamaa, joka suostuisi ottamaan sen vastaan.

Ensin Venäjän laivasto aikoi viedä laivan Venäjän Mustanmeren satamaan Novorossijskiin. Sitten viranomaisten mieli muuttui ja Venäjän laivasto aikoi luovuttaa rahtialuksen omistajalleen Las Palmasissa Kanarialla.

Yritys epäonnistui, kun Espanjan ja Venäjän viranomaiset eivät löytäneet yhteisymmärrystä ehdoista, joilla alus saapuisi satamaan.

Seuraavaksi Venäjä esitti, että laiva seilaisi alkuperäiseen määräsatamaansa Algeriaan, mutta Algerian viranomaiset suhtautuivat epäluuloisesti Venäjän laivaston hallussa olevaan alukseen.

Noin kuukauden laiva ja neljä sitä hoitamaan jäänyttä miehistön jäsentä odotteli puolueettomilla vesillä Gibraltarin salmen tienoilla, kunnes Venäjä pääsi pitkien neuvottelujen jälkeen yhteisymmärrykseen Maltan viranomaisten kanssa.

Maltan satamassa Venäjän laivasto vihdoin pääsi luovuttamaan aluksen omistajalleen ja korjausten ja miehistön vaihdoksen jälkeen alus pääsi jatkamaan pitkään viivästynyttä matkaansa kohti Algeriaa.

Oliko Arctic Sealla ohjuslasti?

Samaan aikaan kun Arctic Sea harhaili merellä, toimittajat yrittivät löytää jotain tolkkua tolkuttomaan tapaukseen.

Erityisen houkutteleva oli ohjusteoria, koska se sekä tuntui selittävän kummallisen tapauksen että toi tarinaan lisää kansainvälisen trillerin hohtoa. Mukaan tulivat Israel ja Iran ja Lähi-idän jännitteet.

Sunday Times -sanomalehti kertoi 6.9. ennen kaikkea israelilaisen tiedustelulähteen perusteella, että Arctic Sea yritti salakuljettaa Venäjältä Iraniin S-300-ilmatorjuntaohjuksia. Israelilaislähde kertoi tarinan myös Britannian yleisradioyhtiölle BBC:lle.

Ohjukset olisi kätketty laivaan Venäjän Itämeren satamassa Kaliningradissa, jossa laiva oli korjattavana ennen saapumistaan Pietarsaareen. Puolan ja Liettuan välissä sijaitsevalla Kaliningradin alueella on tiettävästi tällaisia S-300-ohjuksia.

Israelin tiedustelupalvelu Mossad olisi saanut vihiä salakuljetuksesta ja alkanut painostaa Venäjän viranomaisia pysäyttämään laivan.

S-300-ilmatorjuntaohjuksilla Iran kykenisi nykyistä paljon paremmin suojelemaan ydinlaitoksiaan Israelin iskulta. Venäjä on luvannut myydä Iranille ohjuksia mutta ilmeisesti kansainvälisen painostuksen takia pidättäytynyt toimittamasta ohjuksia.

Kylkiäiseksi kehitettiin lisäteoria, että Israelin tiedustelu itse salaa organisoi Arctic Sean kaappauksen pakottaakseen Venäjän viranomaiset puuttumaan ohjuslastia kuljettavan laivan matkaan.

Ohjusteorian puolesta tuntui puhuvan sekin, että Venäjä ei pitkään aikaan vapautusoperaation jälleen sallinut Arctic Sean miehistön ottaa yhteyttä niin omaisiinsa kuin mediaankaan.

Ohjusteorian ongelmat

Venäläinen riippumaton sotilasalan asiantuntija Pavel Felgenhauer piti teoriaa ohjuksista epäuskottavana (10.9.2009): S-300-ohjusjärjestelmä olisi yksinkertaisesti liian suurikokoinen salakuljetettavaksi Arctic Sean kokoisella laivalla.

Toimiakseen S-300-ohjukset tarvitsevat laukaisualustoja, tutkajärjestelmiä ja ohjauskeskuksia. Jo itse ohjukset ovat suurikokoisia, seitsemän metrin pituisia.

Felgenhauerin mukaan salainen S-300-lasti olisi pitänyt sijoittaa laivan kannelle ja ruumaan, ja silloin suomalaiset olisivat kyllä havainneet ylimääräisen lastin Pietarsaaressa.

Salakuljetusteorian heikkoudeksi voi lukea sen, että yksinkertaisinta Venäjän olisi ollut toimittaa ohjukset Iranille Kaspianmeren yli. Toisaalta jos ohjukset oli varastettu Venäjän asevarastoista Kaliningradista, ne olisi tietenkin toimitettava eteenpäin juuri Kaliningradista.

Lisäksi Arctic Sea oli matkalla Algeriaan. Miten ohjukset olisi edelleen toimitettu Algeriasta Iraniini? Olisiko ohjuslasti jatkanut Arctic Sean mukana Algeriasta eteenpäin puutavaralastin luovuttamisen jälkeen?

Jos ohjukset olisi piilotettu Arctic Sean sisuksiin, painolastisäiliöihin, Venäjän laivaston olisi todennäköisesti pitänyt purkaa ensin puutavaralasti merellä, jotta se olisi saanut väitetyt ohjukset korjattua pois laivasta ennen mitään ulkopuolista tarkastusta. Se olisi ollut vähintäänkin haastava tehtävä.

Venäjä omi epäillyt

Venäjä pitää nyt tiukasti kiinni Arctic Sean epäillyistä kaappareista. Venäjällä on Lefortovon tutkintavankilassa epäillyt kahdeksan kaapparia, joista yhtä venäläiset syyttävät myös kaappauksen suunnittelusta.

Kaappareiksi syytettyjen miesten kuulusteluun tarvitaan Venäjän lupa, ja Venäjä pitää kiinni oikeudestaan tuomita miehet venäläisessä tuomioistuimessa.

Edelleen on auki sekin, millaisia kontakteja epäillyillä kaappareilla oli maissa ja oliko kaappauksella toimeksiantaja. Tätä yrittää Suomenkin keskusrikospoliisi selvittää.

Lienee myös pidettävä mielessä mahdollisuus, että tapahtui niin kuin väitetäänkin ja että laiva kaapattiin lunnasrahojen toivossa.

Ohjusteorian kaltaisten salaliittoteorioiden perustava heikkous on se, että ne perustuvat yleensä käsitykselle pätevistä ja tehokkaista toimijoista.

Vaan jos on joskus sattunut tekemisiin esimerkiksi tavanomaisen venäläisen byrokratian kanssa, saattaa ehkä elätellä jonkinlaisia epäluuloja koko venäläisen valtiokoneiston tehokkuutta kohtaan.

Entä jos laivakaappauksen takana ei ole mitään romanttista vaan tosiaankin joukko rikollisia, jotka vain yrittivät haukata liian ison palan Somalian merirosvouksen tai toimintaelokuvien esimerkin innoittamina?

Ja entä jos Venäjän viranomaiset toimivat kuten toimivat, salailevasti ja Arctic Sean miehistön ja näiden omaisten tunteista erityisemmin välittämättä, yksinkertaisesti siksi, etteivät osaa muutenkaan toimia?