Sotakirjeitä 23.12.2009

Joulu herkisti mielet myös rintamalla, vaikka ympärillä kaikui taisteluiden melske. Jämsänkoskelaisen Yrjö Hakasen mieltä lämmitti erityisesti kotoa tullut kirje, jonka hänen vanhempi tyttärensä Anja oli kirjoittanut.

joulu
Lähikuva rintamalta lähteneestä kirjeestä
Kynäilyyn kykeni vaikka suojakuopassaYLE Keski-Suomi

Jämsänkoski 24.12.1939, jouluaattona aamulla kello 8

Isälle,

minun täytyy taas rueta kirjuriksi, kun muilla on kiire.

Minä sain torstaina Maila Laivistolta joulukortin. Minä myös lähetin hänelle kortin.

Ei täälläkään vietetä sen paremmin joulua kuin sielläkään, täälläkin tarvii miesten olla töissä. Äiti kyllä kirjoittaa sinulle joulupäivänä, kun nyt ei kerkiä. Minä myös kirjoitan sinulle, mitä sain joulupukilta. Minä ostin äidille yöpaidan. Minä kävin tiistaina Rajamäessä, siellä oli Tyyne ja lapset. Torstaiaamuna kuoli Viljon Kaila Kyllikki. Hän sai yleisen verenmyrkytyksen.

Äiti käski kysyä, oliko siitä syltystä valunut niihin korppuihin. Se ei ole vettä. Ja kirjoita, jos tykkäät piipputupakasta eli kessusta, niin voit kirjoittaa. Kyllä me laitetaan niitä tulemaan, kun vain pyydät. Muuten me laitoimme sen piipun.

Ei kai muuta asiaa ole. Äiti kirjoittaa kanssa toiselle puolelle.

Hei vaan, terveisiä täältä ja onnellista uutta vuotta

Anja

Yrjö lähetti kotiin rintamalta myös joulukortin. Kuva ei ollut mitenkään perinteisen jouluinen, kuvassa kaksi lumipukuun pukeutunutta sotilasta hiihtää hangessa.

Jouluaattona 1939

Terveiseni,

en saanut vielä joulupakettia, jospa se tulee tänään. Huomenna kirjoitan kirjeen, jos Herra sen suo.

Hyvää uutta vuotta,

miehesi