Kylli-tädin taikasivellin toi joulun

Kuvaamataidonopettaja Kylli Koskesta tuli 1950-luvulla lastenohjelmien satupiirtäjä Kylli-täti. Hän esiintyi monissa televisio-ohjelmissa viidellä vuosikymmenellä. Lahtelainen nukketaiteilija Marianne Kinberg työskenteli Kylli-tädin kanssa Satusivellin-ohjelmassa 1960-luvulla.

kulttuuri
Kylli-tädin joulusatu vuonna 1995. Satu kertoi pienestä Liisa-tytöstä ja hänen lahjaksi saamastaan Nappi-koirastaan.YLE/ Ari-Pekka Keränen

Kylli-tädin muistavat kaikki, jotka viettivät lapsuuttaan 1950 – 1980–luvuilla. Jo ensimmäisissä televisioesiintymisissä Kylli-tädin kädessä oli kuuluisa taikasivellin, jonka sulavaa liikkumista lapset seurasivat haltioituneina.

Kylli-täti uskoi seikkailuun, lapsenmielisyyteen ja satuun. Hänen rauhallinen tapansa kertoa tarinoita ja taiturimainen siveltimen käyttö tekivät lähtemättömän vaikutuksen moniin lapsiin. Ehkäpä siinä on syy miksi Kylli-tädin tarinoita muistellaan vielä tänäkin päivänä.

Lahtelainen nukketaiteilija Marianne Kinberg työskenteli Kylli-tädin kanssa 1960-luvulla Satusivellin ja Satukaappi -ohjelmissa. Marianne uskoo, että Kylli-tädin suuren suosion taustalla vaikutti hänen suuri eläytymisensä satuihin.

- Kylli-täti on antaumuksella elänyt ne omat satunsa ja pystynyt omalla persoonallaan välittämään sadun lapsille, sen huomasi jo siinä studiossa. Hän eläytyi niin suuresti satuihin, kertoo Kinberg.

- Kylli-tädin kanssa työskentely oli kiehtovaa. Hän oli taiteilija ja improvisaation mestari. Hän oli myös aina hyväntuulinen, mutta hänen säteilynsä oli sellainen, että kun hän odotti omaa vuoroaan siveltimien kanssa ohjelman kulisseissa, niin kaikki muutkin rauhoittuivat, Marianne Kinberg jatkaa.

Kylli-täti maalasi joulun

Perheen lapsille joulun toivat Kylli-tädin maalaamat joulusadut. Hänen joulusaduissa useimmiten metsän eläimet valmistautuivat joulunviettoon. Kylli-tädin sadut saattoivat kestää pitkänkin aikaa, mutta lapset studiossa ja televisioiden äärellä seurasivat silmät nauliintuneena siveltimen liikkeitä.

- Olihan siinä valtava ammattitaito. Sivellintekniikka on vaikea. Luulen, että Kylli-täti oli yhtä taitava kuin kiinalaisten merkkien kirjoittajat. Kun hän otti siveltimen käteensä, niin se oli jo esitys. Hän piti myös aina pienen taidepaussin. Se oli jännittävää, kun ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu, muistelee Kinberg.

Kylli-täti ennätti elämänsä aikana kertoa satoja, ellei tuhansia satuja. Nukketaiteilija Marianne Kinberg muistaa Satusivellin-ohjelmien satumaalaukset, jotka vietiin käsistä.

- Niillä maalauksilla oli niin hirveä menekki, että ne ihan otettiin hänen (Kylli-tädin) käsistä. Aina joku studiolla olleista sai sen piirroksen, naureskelee Kinberg.

Lähteet: YLE Lahti / Vihtori Koskinen