Turvetarve kasvaa - suoluonnon sietokyky koetuksella

Turpeen nosto lisääntyy tulevaisuudessa huomattavasti, jos tavoite Keski-Suomen energiaomavaraisuudesta toteutuu. Keljonlahden voimalasta on tulossa varsinainen turvesyöppö, joka verottaa maakunnan suoluontoa. Vaihtoehdoksi esitetyn energiapuun korjuun ympäristövaikutuksista kaivataan lisää tietoa.

turve
Talvinen turvesuo.
Soiden monimuotoisuus on vähentynyt niiden käytön lisääntyessä.YLE Keski-Suomi / Simo Pitkänen

Maakunnan tavoite tuottaa itse käyttämänsä energia koettelee luonnon kestokykyä. Ensi vaiheessa kovimmalle joutuvat suot. Bioenergiasta elinvoimaa -klusterin tavoitteiden mukaan turpeen käyttö on tarkoitus kasvattaa yli puolitoistakertaiseksi vuoteen 2015 mennessä.

Tavoitteet tuotannon lisäämisestä näkyvät maakuntaan myönnettyjen uusien turpeennostolupien kasvuna. Ympäristönsuojelulain tultua voimaan vuonna 2000 on Keski-Suomeen myönnetty uusia turvelupia reilun tuhannen hehtaarin alalle. Vuosi 2009 kattaa liki neljänneksen koko vuosikymmenen saldosta. Vireillä olevat hakemukset saavat tämänkin luvun kalpenemaan. Tällä hetkellä hakemuksia on vireillä yli 1 600 hehtaarin edestä. Vanhimmat hakemukset ovat olleet vireillä vuodesta 2007 asti.

Lähde: Keski-Suomen ympäristökeskus

Vapon biologin Lauri Ijäksen mukaan turvesuot ovat yleensä tuotantokäytössä 20-25 vuotta. Soiden turvekerroksen keskisyvyys lähentelee kolmea metriä ja vuodessa saadaan kuorittua keskimäärin noin 10 senttimetrin kerros.

"Keljonlahti syö vuosittain tyhjäksi 300 hehtaaria suota"

Yksin Keljonlahteen valmistuva voimala tekee ison loven keskisuomalaiseen suoluontoon, ellei tuotannon periaatteita muuteta.

-Jos ajatellaan, että Keljonlahden voimala valmistuttuaan käyttäisi seitsemän osaa turvetta ja kolme osaa puuta, ja jos se pyörisi ympäri vuoden samalla teholla, eli kesälläkin tuotettaisiin pelkkää sähköä vaikka lämpöä ei tarvita, niin se tarkoittaisi eräiden laskelmien mukaan sitä, että vuodessa kaivettaisiin loppuun noin 300 hehtaaria turvesuota, arvioi Keski-Suomen ympäristökeskuksen ylitarkastaja Auvo Hamarus.

Energiantuotanto näkyy luonnossa

Pidemmällä tähtäimellä laskettuna yksin Keljonlahteen tarvittavan turpeen määrä kasvaa vieläkin hurjemmaksi, ja sen nosto näkyisi merkittävästi Keski-Suomen suoluonnossa.

-Voimalan käyttöikä on muutamia kymmeniä vuosia, joten äkkiä päädytään samoihin lukemiin eli 11-12 000 hehtaariin suota, mikä on sama määrä kuin meillä nyt on suojeltu Keski-Suomessa. Eli loppuunkaivettu ala Keljonlahden voimalan toimesta olisi sama kuin mitä meillä sisältyy valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon, laskee Hamarus.

Tuotantotavoitteet ovatkin kasvattaneet huolta turvetuotannon lisääntymisen seurauksista.

-Ne haitat, jotka oli aikaisemmin ulkomailla, ne tuodaan tänne meidän keskuuteen, toteaa Hamarus.

Turve uusiutuu hyvin hitaasti ja paksun turvekerroksen kasvaminen takaisin kestää tuhansia vuosia. Siksi turpeen hiilidioksidikertoimet ovat korkeat. Lisäksi turvetuotantoalueilta huuhtoutuu vesistöön ravinteita. Tuotanto keskittyy pääasiassa luontoarvoltaan vähäisemmille metsäojitetuille soille, mutta paine myös luonnontilaisten soiden tuotantokäytön lisääntymiseen kasvaa.

Energiapuun korjuusta kaivataan lisätietoa

Turpeen korvaajaksi esitetään usein puuta, joka on varsinkin hiilidoksidilaskelmien mallioppilas. Energiapuun tehokkaan korjuun pitkäkestoiset seuraukset ovat kuitenkin vielä osaksi hämärän peitossa.

-Meillä on joitakin tuloksia olemassa ja tutkimuksia tehdään parhaillaan, mutta esimerkiksi kantojen noston pitkäaikaisvaikutuksista ei ole paljoa tietoa. Jos me totaalisesti nostetaan kannot joltakin kankaalta, niin mitä se tarkoittaa maan tiivistymisen kannalta, tulevan puuston terveyden kannalta, vesitalouden kannalta, ravinteiden huuhtoutumisen kannalta? Yksi uhkakuva on se, että me ajaudutaan metsälannoituksiin, pelkää Hamarus.

Energiansäästö paras suojelukeino

Hamarus muistuttaa, että paras tapa suojella luontoa on edelleen se, että säästämme energiaa.

-Aikaisemmin energiankulutus oli jossain määrin tunnottomampaa. Me vaan ostettiin energiaa ulkoa rahalla ja se oli siinä.Tänä päivänä me tuotetaan se omalla takapihalla, omassa elinympäristössä ja nähdään ne haitat. Ehkä se kannustaa ihmisiä siihen, että jos kulutetaan vähemmän, niin haittojakin tulee vähemmän, toivoo Hamarus.

Lähteet: YLE Keski-Suomi / Petteri Juuti, Sanna Pirkkalainen