Venäjän verkossa: Sirpin ja vasaran varjossa

Venäjän medialta ei mikään jää huomaamatta. Suomen saavutuksia se seuraa valppaasti, joskin usein kateuden sekaisella hämmästyksellä. Vastoinkäymisemme ja ajoittaiset typerehtimisemme ovat sille suoranaista herkkua.

Venäjän verkossa
Grafiikka.
Sergei Chirkov / EPA / YLE Uutisgrafiikka

Venäjällä jokainen tietää, millaisissa vaikeuksissa Nokia on tällä hetkellä. Parina päivänä huhtikuun puolivälin tietämissä asiaa käsiteltiin näkyvästi radiossa, televisiossa ja lehdissä ainakin kymmenessä eri lähetyksessä ja artikkelissa. Otsikot puhuvat puolestaan: ”Nokian viimeinen lähtö”, ”Lumia 900:n epäonnistunut alku”, ”Nokia palasi vuoteen -97”, vain muutamia otsikoita mainitakseni.

Ei siis pidä ihmetellä, että perussuomalaisen kansanedustajan avustajan *Helena Erosen *Uuden Suomen blogissa mainitsema ajatus eri ulkomaalaisryhmien varustamisesta hihamerkillä poliisin työn helpottamiseksi, on pantu laajasti merkille myös Venäjällä.

Kolmannen valtakunnan meininkiä

Asian värikäs käsittely alkoi huhtikuun 12. päivänä, jolloin aihetta reposteltiin ainakin viidessä eri tiedotusvälineessä. Heti kättelyssä ajatus yhdistettiin Kolmannen valtakunnan käytäntöihin, joita esimerkiksi Radio Rossijan Euroopan kirjeenvaihtaja Sergei Pankratov selosti laajasti.

Perivenäläiseen tapaan radioasema Golos Rossii pani paremmaksi heti seuraavana päivänä. Se kertoi Erosen lähestyneen aihetta hyvin luovalla tavalla ja ehdottaneen ulkomaalaisille erilaisia hihamerkkejä, kuten venäläisille sirppiä ja vasaraa ja amerikkalaisille hampurilaista. Mistä suomalaisesta lähteestä tällainen versio oli radioasemalle toimitettu, sitä voi vain arvailla.

Järjen ääni

Jos joku on näiden katsausten perusteella jäänyt siihen käsitykseen, että Venäjän mediassa terve järki ja sen käyttö on tykkänään hylätty, niin sellainen käsitys on väärä. Aina löytyy niitä, jotka uskaltavat sanoa valhetta valheeksi, sekä niitä, jotka osaavat asettaa asian kuin asian oikeisiin mittasuhteisiin.

Hihamerkkiasiassa järjen ääntä sai luvan edustaa Venäjä maailmanpolitiikassa –lehden päätoimittaja Fjodor Lukjanov, jota olen itsekin käynyt kuuntelemassa Ulkopoliittisen instituuttimme tilaisuuksissa. Radioasema Vesti FM:n haastattelussa hän kertoi perussuomalaisten vaalimenestyksen johtuvan Euroopassa yleisesti kasvaneesta muukalaisvihan ja äärioikeistolaisuuden aallosta.

Erosen kirjoituksen hän panee poliitttisen pelleilyn tiliin ja arvelee, että sen tarkoituksena oli vain herättää huomiota. Vakavasti sitä ei hänen mielestään voi missään tapauksessa ottaa. Lausuntoa saatetaan korkeintaan käyttää seuraavissa vaaleissa todisteena siitä, että kyseisen puolueen henkilöille sana vastuuntunto on käsitteenä tuntematon.

FSB pelaa varman päälle

Venäjän mediassa on myös käsitelty tapausta, jossa maassa 13 vuotta asuneelta Antti Rautiaiselta mitätöitiin hänen tilapäinen oleskelulupansa ja hänet karkotettiin maasta. Tällaisia asioista ei tietenkään käsitellä valtamediassa – siihen ei Kremlin sensoreiden perjantaikokoukselta irtoaisi minkäänlaista lupaa. Nettimaailmassa asiaa on sen sijaan käsitelty avoimesti ja sen perusteella voi päätellä, ettei Venäjän oikeusjärjestelmässä mitään ole jätetty sattuman varaan.

Karkotuksen perusteena on käytetty Venäjän ulkomaalaislain seitsemännen luvun ensimmäisen pykälän ensimmäistä momenttia, jonka mukaan oleskelulupa voidaan mitätöidä, jos ulkomaalainen esiintyy Venäjän perustuslaillisen valtiojärjestyksen väkivaltaisen muuttamisen puolesta tai muulla tavoin uhkaa Venäjän tai sen kansalaisten turvallisuutta.

Tähän Rautiainen on ilmeisesti syyllistynyt osallistumalla aktiivisesti opposition mielenosoituksiin sekä joulukuussa 2011 että sen jälkeen. Rautiaista avustavan ihmisoikeusaktivistin Irina Birjukovan mukaan tapauksesta ei ole voitu valittaa, koska ulkomaalaisvirasto ei anna asiakirjaa, jonka nojalla Rautiainen on karkotettu. Karkotuksen perusteet kun on saatu turvallisuuspalvelu FSB:ltä, ja ovat näin ollen salaisia.

Tutkijoita vai vakoilijoita?

Valtamediassa on sen sijaan käsitelty erikoistutkija Seppo Knuuttilan tapausta. Tämä Lugajoen valtavat fosforipäästöt alkuvuodesta paljastanut tutkija joutui FSB:n kovakouraiseen käsittelyyn ollessaan pari viikkoa sitten ottamassa yhteisesti sovittuja vesinäytteitä. Suomessa Venäjän viranomaisten menettelyä on ihmetelty aina Tasavallan Presidenttiä ja pääministeriä myöten.

Venäjällä, kuten arvata saattaa, tapausta on käsitelty täysin FSB:n nuottien mukaan. Knuuttila oli väärään aikaan väärässä paikassa ja sai mitä ansaitsi. Venäjän kanta todistetaan oikeaksi lainaamalla Suomi-Venäjä – seuran puheenjohtajan Heikki Talvitien Yleisradiossa esittämiä lausuntoja. Häneen viitaten Komsomolskaja Pravda varoittaa suomalaisia pitämästä liikaa meteliä tutkijan pidätyksen johdosta.

Venäläiset ovat mustan huumorin mestareita. Loistavan näytteen tästä antaa kaiken kokenut Aleksei Smirnov Novije Izvestijassa 18.4. käsitellessään professori Timo Kivimäen pidätystä Kööpenhaminassa vakoiluelokuvien klassikolta lainaamallaan otsikolla ”Miehemme Kööpenhaminassa”. Kivimäkeä epäillään vakoilusta Venäjän hyväksi.

Smirnov kirjoittaa, että Kivimäki on myöntänyt tavanneensa Venäjän lähetystön edustajia, myöntänyt myös laatineensa heille analyyttisia raportteja sekä ottaneensa vastaan rahaa tehdystä työstä. Sen sijaan hyväuskoisen professorin mieleen ei juolahtanut, että hänen seurustelukumppaninsa saattaisivat olla tiedustelupalvelun työntekijöitä.

Silloin tällöin Venäjän mediasta löytyy myös helmiä, joista Suomessa ei tiedetä juuri mitään. Huhtikuun 18. päivänä tv-kanava Mir kertoi, että Suomi on myöntänyt turvapaikan Moskovan lähistöllä sijaitsevan Himkin metsän suojelijalle Pjotr Silajeville, josta Venäjä on antanut kansainvälisen etsintäkuulutuksen. Hän on saanut Suomen maahanmuuttovirastolta dokumentin, jossa turvapaikan myöntämisen perusteeksi on todettu poliittisista syistä häneen kohdistuva vaino Venäjällä. Siitä sulka Maahanmuuttoviraston hattuun.

Näin olivat siis asiat tänään. Venäjän verkossa jälleen kahden viikon kuluttua tällä samalla paikalla tähän samaan aikaan.