1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. luonto

Metsä kihisee kuumaa kiimaa

Myyränaaras voi olla tiineenä kuukauden välein. Urosjänikset kilpailevat naaraan suosiosta nyrkkeilemällä. Metso- ja teerikukkojen taisteluissa sulhasen paikasta on jopa henki katkolla. Taistelu on huikea luonnonnäytelmä. Oikein tositeeveetä parhaimmillaan. On seksiä ja väkivaltaa.

Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Esa Huhta
Vanhempi tutkija Esa Huhta tähyää puista kiimaisia koppeloita. (11min 51s) Kuva: Yle / Hillevi Antikainen
Kuva: Yle / Hillevi Antikainen

Peipon ja talitiaisen rinnakkaislaulu korostaa lappilaisen metsän tyyntä kevätrauhaa, mutta luonnon hiljaisuus on korvanlumetta. Eläinkunta jyrsijöistä nisäkkäisiin ja kanalintuihin pyrkii kiihkeästi siihen ainoaan tehtävään, mikä niillä on. Lisääntymiseen.

- Toukokuu herättää myyrien lisääntymisvietin ja kiima jatkuu syksyyn saakka. Naaras saattaa saada kymmenetkin poikaset vuodessa. Kaiken lisäksi myyrät lisääntyvät eksponentiaalisesti eli ensimmäisten poikueiden poikaset ehtivät tehdä samalle kesälle omiakin poikasia, Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Esa Huhta sanoo.

Kaikille ei riitä

Kaikki luonnon eläinyksilöt eivät välttämättä lisäänny koko elinaikanaan. Lisääntymään pääsevät vain naaraan hyväksymät hyväkuntoiset, parhaat reviirit vallanneet urokset.

- Luonnossa on erilaisia mekanismeja, joiden avulla naaras testaa urosten kuntoisuutta. Reviirin ja pesäpaikan laaduntarkkailu on yksi tapa, toinen on urosyksilön ominaisuuksien pisteytys. Naaras tutkii mahdollisen kumppanin värejä, saalistustaitoja ja sitä kuinka paljon se tuo naaraalle ruokaa kosinta-aikana. Naaras on tarkka kumppaninsa geeneistä, Esa Huhta selvittää.

Koiraat nousevat takajaloilleen vähän kuin nyrkkeilyasentoon ja mätkivät etutassuilla toisiaan.

Vanhempi tutkija Esa Huhta.

Kaikki ominaisuudet, joita eläimissä havaitsemme, ovat vuosimiljoonien evoluution tulosta.

- Varmaan jo hirmuliskojen aikaan 60 miljoonaa vuotta sitten esiintyi samanlaisia mekanismeja lisääntymisen suhteen. Jos jälkeläiset eivät ole hyväkuntoisia, niin sellainen populaatio kyllä vähenee ja katoaa hyvin nopeasti, Esa Huhta huomauttaa.

Mike Tysonin malliin

Pihapuissa hyppelee ja kipittelee oravia ihmisen iloksi, mutta tosiasiassa koiraat juoksevat tyttöjen perässä. Tuloksena voi olla kolme tai neljäkin oravapoikuetta loppukesään mennessä.

Metsien siimeksessä tyttöjen huomiosta kamppaillaan järeämmin konstein. Urosjänikset hinkuvat naarasseuraa ihmisen silmin huvittavalla tavalla. Esa Huhta on seurannut jänisten kosintamenoja Rovaniemen seudulla.

- Jäniskoiraat juoksevat usein laumana naaraan perässä ja siinä voi äkkiä syntyä tappelukin. Koiraat  nousevat takajaloilleen vähän kuin nyrkkeilyasentoon ja mätkivät etutassuilla toisiaan.

Raatelevaa rakkautta

Joka on joskus päässyt seuraamaan metsojen tai teerien soidinmenoja, ei varmasti näkemäänsä unohda. Verenvuodatus tantereella on tavallista.

Voittajakoiras hoitelee ne kaikki.

Vanhempi tutkija Esa Huhta.

- Se on huikea luonnon näytelmä. Oikein tositeeveetä parhaimmillaan. On seksiä ja väkivaltaa, Esa Huhta naurahtaa.

Metsojen ja teerien soidinmenoissa on tarkka käsikirjoitus ja tuomaristossa istuvat naarasteeret ja -metsot eli koppelot.

- Koirasteeriä saattaa olla parikymmentä samalla soitimella. Kaikkein halutuin ja kuumin paikka on soitimen keskellä. Sen pystyvät pitämään vain kaikkein voimakkaimmat koiraat. Naaraat tietävät sen ja muutaman päivän tarkkailun jälkeen ne kävelevät soitimen läpi  keskustaan. Vapun tienoilla ne sitten valitsevat parhaan koiraan ja parittelevat sen kanssa, vanhempi tutkija Esa Huhta selvittää näkemäänsä.

Ukkometsot pitävät soidintaan laajemmilla alueilla ja isojen lintujen herruustaistelussa veri lentää herkästi. Nuoren linnun tyhmänrohkea yritys soitimen keskustaan saattaa käydä myös hengen päällle.

Koppelot tuomaroivat tapahtumia aluksi puista. Sitten ne laskeutuvat alas ja tepastelevat soitimen keskustaan huippukoiraan luokse.

 Keskenään koppeloiden ei tarvitse tapella soitimen kuninkaan suosiosta.

- Kyllä se voittajakoiras hoitelee ne kaikki, Esa Huhta sanoo.