Luonto ja terveys otettava huomioon kalaa valittaessa

Kuhaa voivat syödä hyvällä omallatunnolla niin terveys- kuin ympäristötietoisetkin.

Kotimaa
Kuha rantakivellä.
Arja Lento / Yle

Oikea määrä omegaa, mutta ilman myrkkyjä tai ympäristöhaittoja. Hinnankin pitäisi olla kohdallaan. Kuluttajat ovat yhä tarkempia ja kiinnostuneempia kalan alkuperästä. Tämän tietää Otto Lamberg Reitin Kalan tiskillä.

- Ainakin joka toinen asiakas haluaa tietää, mistä ja koska kala on pyydetty. Vastauksen on tultava kuin apteekin hyllyltä, Lamberg kertoo kuluttajien kiinnostuksesta.

Ympäristöjärjestö WWF:n kalaopas luokittelee eri kalalajeja kolmeen osa-alueeseen. Muun muassa säilyketonnikalaa, kirjolohta ja kasvatettua norjalaista lohta tulisi syödä harkiten. Pohjanmeren turskalle, tuoreelle tonnikalalle ja Itämeren villilohelle näytetään punaista valoa, eli niitä pitäisi välttää.

Kuitenkin myös vihreällä, eli sallittujen kalojen listalla, riittää eri kalalajeja, kertoo WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen.

- Suositeltavia kaloja on paljon. Ahven, kuha, hauki, muikku, made... Oikeastaan kaikki Suomen sisävesikalat ovat vihreällä listallamme. En usko, että se aiheuttaa ongelmaa, että valikoimaa ei olisi riittävästi, Luukkonen sanoo.

Osassa kaloja korkeat dioksiinipitoisuudet

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralla on kalansyönnistä omat suosituksensa. Kalaa tulisi syödä vaihtelevasti noin kahdesti viikossa. Terveydelle haitallisten aineiden vuoksi muun muassa villilohta sekä suurikokoista silakkaa ja haukea saisi syödä vain kahdesti kuussa.

- Korkeissa dioksiini- ja PCB-pitoisuuksissa piilee syöpävaara, mutta niistä voi aiheutua myös monenlaisia kehityshäiriöitä. Siksi ohjeet koskettavat erityisesti hedelmällisessä iässä olevia henkilöitä ja raskaana olevia naisia. Elohopeapitoisuudet voivat puolestaan aiheuttaa keskushermostohäiriöitä, kertoo Eviran tutkimusprofessori Anja Hallikainen.

Myrkkypitoisuudet vaihtelevat niin kalan koon kuin vesistön mukaan. Evira on tutkinut tiettyjä alueita Suomessa ja merkinnyt tietytalueet, joilla myrkkypitoisuudet ovat erittäin suuret. Näitä alueita ovat esimerkiksi Kotkan, Porin ja Helsingin Vanhankaupunginlahden seudut.

"Kuntien kuuluu tiedottaa"

Anja Hallikainen painottaa kuntien vastuuta kuluttajavalistuksessa.

- Meidän mielestämme kuntien tehtävänä on tiedottaa kuluttajia siitä, minkälaisia kaloja alueella on. Jos kalat ovat saastuneita, niitä ei tule syödä eikä myydä.

Suomessa ohjeet antavat syödä kalaa selvästi reilummin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Hallikainen muistuttaa, että säädöksissä huomioidaan dioksiinipitoisuuksien kokonaismäärä. Suomalaiset saavat dioksiineja ainoastaan kalasta, kun taas Ruotsissa sitä saadaan muualtakin.

Hallikainen antaa suosituksensa tuontikaloille, sillä niissä dioksiinipitoisuudet ovat vähäisiä. Hallikainen itse ostaa useimmiten meri- ja järvisiikaa, sillä ne eivät kerää haitta-aineita.

- Myös kuha, muikut, lohi ja ylipäätään kasvatettu kala on hyvää. Myös pakastekalat ovat ihan hyviä. Olen kyllä jo sen ikäinen, että saan syödä ja juoda oikeastaan ihan mitä haluan, hän toteaa.