1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Tällainen on Ranskan uusi presidentti François Hollande

Vuosi sitten monet olisivat nauraneet ajatukselle, että François Hollandesta tulisi Ranskan presidentti. Hän on ollut sivussa kansallisesta politiikasta pitkään. Nyt hänen odotetaan kasvavan valtiomieheksi.

Kuva: Joel Saget / AFP Photo / Lehtikuva

Hollande nousi parrasvaloihin sosialistipuolueen aiemman ykkösehdokkaan Dominique Strauss-Kahnin seksiskandaalin jälkeen.

57-vuotias Hollande voitti kampanjan tyylillä, joka heijastaa hänen persoonallisuuttaan, hitaasti ja vakaasti. Häntä kuvataan hyväntahtoiseksi, pehmeä-ääniseksi ja sukkelasanaiseksi poliitikoksi, joka on saanut mainetta konsensuksen rakentajana.

Hollandella on diplomit Sciences-Po -yhteiskuntatieteiden yliopistosta ja HEC-kauppakorkeakoulusta. Hollande on käynyt myös hallintokorkeakoulu ENA:n. Hän on siis käynyt ne koulut, jotka poliittisen vaikuttajan pitää Ranskassa käydä ollakseen uskottava.

Hollande johti kaksikymppisenä opiskelijoiden etujärjestöä, ja nousi nopeasti 14 vuotta Ranskaa johtaneen Francois Mitterrandin talousneuvonantajaksi. Hollandea pidetään yhtenä puolueen harvoista johtajista, joilla ei leuka loksahda talousasioista puhuttaessa.

Hollande on edustanut kansaa paikallistasolla niin Tulle'n pormestarina kuin Corrèzen aluehallinnon johtajana. Samalta alueelta valittuna hän on ollut useaan otteeseen kansanedustajana, tähän päivään asti.

Hollande istutettiin sosialistisen puolueen pääsihteerin penkille vuonna 1997, ja siinä roolissa hän jatkoi yksitoista vuotta. Hollande ei siis ole mikään poliittinen komeetta, vaan enemmän kiintotähti, joka on monien mielestä aina ollut taivaalla. Ei ehkä kaikkein kirkkaimpana, mutta sitäkin pysyvämpänä.

“Isona minusta tulee presidentti”

Hollandea on pidetty ranskalaisittain epävakuuttavana esiintyjänä mediassa. Liekö mediakoulutuksen vai kokemuksen tulosta, että viime kuukausina hän on selvästi terästäytynyt ja saanut itsestään irti määrätietoisemman vaihteen.

Ranskassa kiertävän legendan mukaan Hollande olisi sanonut äidilleen jo lapsena, että haluaa isona presidentiksi.

Häntä kuvataan "herra Normaaliksi", joka on aikoo yhä käyttää junaa työmatkoihin ja käydä ruokaostoksilla. Hollanden heikkouksiksi on kerrottu suklaakakut, voi, ja ovien auki jättäminen.

Hollanden johdolla sosialistit ajelehtivat

Hollanden ongelmana on pidetty sitä, että hän ei ole koskaan ollut ministeri. Hän ei ole johtanut mitään suurta valtion laitosta, tai yritystä. Hänellä ei ole kokemusta kansainvälisistä tehtävistä, puolen vuoden mittaista europarlamentaarikon pyrähdystä lukuun ottamatta.

Hollanden johtotaidonnäytteet sosialistien pääsihteerinä vuosina 1997 - 2008 ovat kyseenalaisia. Puolue kellui kansallisen politiikan ajopuuna ja jakaantui vahvasti kahteen eripuraiseen suuntaukseen.

Puolueen vasen suuntaus vastustaa yhä kapitalismia ja liputtaa suunnitelmatalouden, pankkien kansallistamisen ja luokituslaitosten kieltämisen puolesta. Puolueen oikea siipi taas yrittää lähestyä yleiseurooppalaista sosiaalidemokratiaa.

Hollanden alaisuudessa sosialistit hävisivät kahdet presidentinvaalit. Vuonna 2001 puolueen ehdokas Lionel Jospin hävisi jopa äärioikeiston Jean-Marie Le Penille ja viisi vuotta myöhemmin Hollanden entinen puoliso Ségolène Royal puolestaan jäi Sarkozyn jyrän alle.

Sarkozyn uudistukset perutaan

Mikä muuttuu Ranskassa?

Luvassa voi olla poliittinen heiluriliike vasemmalle. Sosialistit aikovat perua Sarkozyn päättämiä erilaisia veroetuja 50 miljardin euron edestä. Rahoilla on tarkoitus lyhentää muun muassa valtion velkaa. Lisäksi Hollande on luvannut luoda 60 000 opettajanvirkaa vastauksena Sarkozyn harrastamille koulutusbudjettileikkauksille.

Puolueen ohjelman mukaan sosialistihallitus aikoo luoda 300 000 julkisin varoin tuettua nuorisotyöpaikkaa. Sosialistit korottaisivat ravintoloiden arvonlisäveroa ja verottaisivat kovemmalla kädellä rikkaita ja pääomatuloja.

Samalla Hollande lupaa henkilökohtaisesti painavansa Ranskan budjettialijäämän nollan tuntumaan vuoteen 2017 menneessä.

Hollande on käynyt myös hyökkäykseen pankkien, finanssilaitosten ja markkinoiden ylivaltaa vastaan.