Lapset ovat Ilonan juttu

Äitienpäiväsunnuntaina 33 naista saa Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein tunnustuksena kasvattajan työstään. Yksi mitaliäidistä on kaustislainen Ilona Känsäkangas; äiti, sijaisäiti, tukiperheäiti ja hoitotäti.

Sijaissynnyttäjä

Ilona Känsäkangas on aina pitänyt lapsista ja hoivaamisesta. Perhepäivähoitajaksi hän ryhtyi, kun naapuri tarvitsi lapsilleen hoitajaa.

- Siihen työhön ei koskaan pitkästynyt, kun jokainen päivä oli erilainen. Nuorempana tykkäsin askarrella ja leikkiä, kasvatusvastuu lisääntyi vuosien työtä, kertoo Ilona Känsäkangas.

Perhepäivähoitajana vierähti yli 30 vuotta. Tukiperheenä Känsäkankaan perhe on ollut jo viitisentoista vuotta ja sijaisperheenäkin vuosikaudet. Sijaislapsia on perheessä ehtinyt olla seitsemän. Tukilapsia on tällä hetkellä kaksi.

Lapset ovat minulle kaikki kaikessa

- Lapset ovat minulle kaikki kaikessa. Heidän kanssaan pärjää aina. Sijaisperhetoimintaan lähdin, kun näin lehdessä ilmoituksen. Tiesin vain heti, että tämä on minun juttuni, Ilona Känsäkangas muistelee.

Virallinen kiitos lämmittää

Lastenhoito on Känsäkankaan mielestä samanlaista olipa kyseessä oma, hoito- tai sijaislapsi. Hoitolapset lähtevät iltapäivällä, mutta sijaislasten kanssa eletään normaalia arkea päivästä toiseen.

- Haastavimmat tilanteet tulevat sijaislasten kanssa. Tukilapset ovat perheessä kerran kuukaudessa, eli on vain yksi viikonloppu, jolloin heidän kanssaa on ja ”taistelee”, naurahtaa Känsäkangas.

Rakkautta ja pinnaa jaksaa riittää vuorokaudet ympäriinsä. Välillä väsyy, mutta vuosien saatossa äiti on oppinut ottamaan pienet tauot itselleen. Jos ei muuten, niin edes hetken sohvalla lekotellen. Elämä lasten kanssa on ollut antoisaa ja kasvettu ja kasvatettu on puolin ja toisin. Ilona Känsäkangas sanoo oppineensa lapsilta esimerkiksi joustavuutta.

Perhepäivähoitajana työstä paras kiitos oli lasten palaute ja vanhempien tyytyväisyys. Sijaisäitinä ilahduttaa aikuistuneiden lasten yhteydenpito. Myös tuleva virallinen tunnustus tuntuu hyvältä. Ilona Känsäkangas onkin kiitollinen tyttärelleen ja ystävilleen mitalin anomisesta.

- Tasavallan presidentin tunnustus tuli täytenä yllätyksenä ja lämmittää mieltä. Ei omia tekemisiään ajattele niin, että tästä pitäisi saada jotakin. Olen sitä mieltä, että itse pitää arvostaa omaa työtään, ei sitä tarvitse keneltäkään muulta odottaa.