Fiftarihuumori uppoaa nostalgiannälkäiseen

Tamperelaisen Eliisa-teatterin ohjelmistosta on turha etsiä nykydraamaa tai klassikkojen moderneja uustulkintoja. Lauantaina ensi-iltansa saa mustavalkofilminä paremmin tunnettu Isän vanha ja uusi.

teatteritaide
Isän vanha ja uusi -esityksen pääroolikolmikko
Johanna Virsunen (vas.) on Hannu Korven esittämän isän uusi nuorikko. Isä haikailee kuitenkin Merja Kurkisen esittämän ex-vaimon luokse.Yle / Anna Sirén

Isän vanha ja uusi on Serpinä tunnetun Seere Salmisen vuonna 1953 kirjoittama avioerokomedia, jonka moni muistaa Tauno Palon ja Ansa Ikosen tähdittämänä elokuvana.

- Isä on viisi vuotta aiemmin mennyt ja töräyttänyt naimisiin itseään 25 vuotta nuoremman sihteerinsä kanssa ja tahtoo nyt palata entisen vaimonsa luokse, tamperelaisesityksen ohjaaja Elisa Af Hällström kertoo näytelmän alkutilanteesta.

Ohjaaja on sovittanut tekstiä paikoin reippaallakin kädellä, mutta kielen vanha klangi on pyritty säilyttämään. 50-luvun vitsi on naurattaa edelleen, Af Hällström vakuuttaa.

- Ihmiset ovat 60 vuotta sitten olleet ihan yhtä lailla koomisia kuin nykyäänkin. Voi jufenaut!

Kohotettua realismia Musiikkisalissa

Nuoret näyttelijät Aleksi Tolvanen ja Marja Vuori ovat fiftarinäytelmästä innoissaan ja uskovat yleisönkin löytävän esityspaikalle, vanhan kirjastotalon Musiikkisaliin.

- Mennyt aika puhuttelee varsinkin vanhempia ihmisiä helpommin kuin nykydraama. Tämä on viihdyttävä teos, sillä vaikka hahmot ovat kovine kohtaloineen realistisia, on ote kuitenkin koominen. Esityksemme on tyylilajiltaan kohotettua realismia, perheen tytärtä näyttelevä ja esityksen tanssikoreografiat tehnyt Marja Vuori luonnehtii.

Isän ex-vaimoa näyttelevä Eliisa-teatterin johtaja Merja Kurkinen kertoo, että Eliisa-teatterin perusperiaate on tehdä epookkia sydämellä.

- Minua viehättää perinteinen ja vanha tapa tehdä teatteria. Olen aikamoinen nostalgikko, kertoo pukusuunnittelua intohimoisesti harrastava nainen.

Fiftarikansa kaipaa nostalgiaa

Kurkinen uskoo muiden näyttelijöiden tapaan, että Serpin suosikkitekstille ja vanhoille näytelmille on tilausta.

- Tämän tyyppinen esitys houkuttelee varmasti nostalgiannälkäisiä. Nykyään 50-luku ei kiinnosta ainoastaan niitä, jotka ovat eläneet silloin, vaan fiftarityyli on pop ja pinnalla.

Tampere on teatterikaupunki, josta uskotaan löytyvän oma kolo ja yleisö vuoden vanhalle Eliisa-teatterillekin.

- Meidän roolimme on olla se ryhmä, joka tekee klassista tai historiallista teatteria. Pyrimme joka kerta löytämään esityspaikaksi sellaisen miljöön, joka tukee näytelmän sanomaa. Meille epookki ei ole vaatteet vaan aatteet, ja me haluamme löytää teksteistä ajan sanoman, Merja Kurkinen luonnehtii.

Isän vanha ja uusi saa ensi-iltansa lauantaina 12.5. vanhalla kirjastotalolla. Seuraavaksi ryhmä tarttuu Aapelin hyväntuuliseen suosikkinäytelmään Pikku Pietarin piha, jota esitetään kesällä Amurin työläismuseokorttelin pihapiirissä.