Ajatuskupla: Unelmoivat pojanviikarit

Unelmointi on ihanaa, vaikkeivät unelmat toteutuisikaan. Mutta ne voivat toteutua! Siihen tosin saattaa mennä vuosia.

kitara
Aurinko veistoksen takana.
Yle

Kerronpa tarinan kahdesta pojankoltiaisesta. Elettiin 90-luvun alkua. Koulupäivän päätteeksi toinen nuorukainen pyysi toista kotinsa kellariin. Hänellä oli jotain näytettävää. Innosta tärisevin käsin kaveri vetäisi jotain sänkynsä alta. Kitarakotelon! Ja kotelosta uutuuttaan kiiltävän musta sähkökitaran.

Hänen ensimmäisen sähkiksensä. Sitä pojat sitten ihmettelivät ja testailivat.

Välitunnit kuluivat koulun musiikinluokassa. Välillä vähän turhankin intensiivisesti. Ei auttanut juoksukaan, ja palkkiona oli opettajan tuima katse tunnilta myöhästyneiden poikien suuntaan.

Ja tämä toistui muutamankin kerran.

Kaveri, se sähkökitarapoika, tokaisi eräänä päivänä tälle toiselle, että musiikista tulee minun ammattini. Joku päivä soitan suurella stadionilla. Toinen poika uskoi, että näin varmasti tulee käymään. He tekivät pieniä keikkoja siellä täällä ja nauhoittivat moniraiturilla tuotoksiaan kasetille.

Lukio päättyi ja edessä oli armeija. Kaverusten tiet erkanivat. Kitarapoika lähti musiikkiopintoihin.

Toinen päätti valita eri polun. Halusin toimittajaksi. Sellaiseksi, joka joku päivä on hommissa jossain hienossa toimituksessa.

No mitä tapahtui tälle kitarasankarille? Muutaman vuoden bändikokeilujen jälkeen miehen nimi oli muusikkopiireissä jo sen verran tuttu, että työtarjouksia ja keikkoja alkoi olla riittämiin. Mutta jokin vielä puuttui. Unelma ei vielä ollut toteutunut, vaikka musiikki antoi hänelle jo elannon. Se stadionkeikka. Siihen kitarapoika edelleen uskoi ja sitä hän tavoitteli. Unelmat ovat tehty toteutettaviksi.

Juuri äsken vaihdoin kuulumiset kaverini kanssa. Hän kertoi astuvansa lauantaina Münchenin Olympiasadionilla 50 000 ihmisen eteen. Eikä siinä vielä kaikki. Kesällä samainen kitaramies soittaa bändeineen Euroopan suurimmilla rock-festivaaleilla 100 000 hengelle.

Ja minä puolestani sain kertoa tämän tarinan teille täältä hienosta toimituksesta. Unelmoidaan.