Kolumni: Kiekkohuumassa pelottava puoli

Kiekkofanit kannustavat äänekkäästi omiaan ja parjaavat muita. Katariina Katlan mielestä on huolestuttavaa, että yhteenkuuluvuuden tunne saavutetaan vastapuolta haukkumalla.

jääkiekko
Katariina Katla.
Yle

Jääkiekon luomaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kollektiivista henkeä muistetaan usein hehkuttaa ja on toki kivaa, että ihmisillä on jotain, mikä yhdistää yli puolue ja tulorajojen. Yhdistäviä asioita saisi mielellään olla enemmänkin jatkuvan kadehtimisen sijaan.

*Omasta näkökulmastani kiekkofanitus *näyttäytyy kuitenkin samalla tavalla pelottavana ja aggressiivisena, kuin mikä tahansa muukin me ja ne muut -vastakkaisasetteluun perustuva massojen liikehdintä. Etenkin kun maskuliinisuuden, humalassa toikkaroinnin ja väkivallan ihannointi kuuluvat niin oleellisena osana jääkiekkokulttuuriin.

Urheilun ja alkoholikulttuurin liitos on jotenkin perustavalla tavalla ristiriitainen. Eikö urheilussa kuitenkin ole pohjimmiltaan kyse tervehenkisistä arvoista ja liikkumisen riemusta, kun taas alkoholi edustaa enemmänkin oman kehon myrkyttämistä? Käsittääkseni yleinen paikka otteluiden seuraamiselle on nimenomaan lähibaari muutaman tuopillisen kera?

*Satuimme puolisoni kanssa olemaan *perjantai-iltana Pasilan asemalla juuri, kun maailmanmestaruusottelu loppui ja sinivalkoisiin pukeutunut humalainen massa vyöryi Hartwall-areenalta asemalaitureille.

Leijonavaakunoilla, Suomen lipuilla ja tappiomielialalla varustettu joukko herätti enemmänkin pelkoa omasta turvallisuudesta kuin ylpeyttä suomalaisuudestani. Pelottavampaa olisi silti ollut, jos Suomi olisi voittanut ottelun. Voittoisan kiekkohuuman lopputulos kun tuli todistettua jo viime toukokuussa.

*Valitettavasti suomileijonan ja patriotismin *aggressiivinen esiintuominen muistuttavat minua lähinnä natsisaksan kansallismielisestä kiihkosta, jossa homoseksuaalien, juutalaisten ja maahanmuuttajien osa ei ollut kovin kadehdittava.

On valitettavaa ja jotenkin hyvin inhimillistä, että voimakas yhteenkuuluvuuden tunne saavutetaan nimenomaan jonkin toisen ryhmän parjaamisella. Johan ammoisista ajoista saakka on tiedetty, että sodan julistus naapurikansaa vastaan on paras tapa yhdistää omat joukot vaikeina aikoina.

Mutta ehkä tämänkin kolumnin tarkoitus on vain luoda lätkävihamielistä yhteenkuuluvuudentunnetta parjaamalla juntteja jääkiekkofaneja. Siis samanlaista ”vihapuhetta”, mitä viimeaikoina on viljelty milloin mitäkin ryhmää vastaan?

Katariina Katla