Kehitys ja kirkon virheet näivettävät uskonnollisuutta

Päätellen keskustelun kiivaudesta, Jumala ja usko eivät kuitenkaan ole yhdentekeviä asioita. Keskustelua lukiessa tulee mieleen vanha seinäkirjoitus, jossa oli allekkain kaksi riviä: ”Jumala on kuollut. T. Nietzsche. Nietzsche on kuollut, t. Jumala”. Kuka saa viimeisen sanan, uskova vai ateisti?

Osallistu
Alttari
Yle

Uskonnollisuuden hiipumisen trendi selvästi tunnistetaan kansalaiskeskustelussa. Sen voi päätellä osittain myös uskovien kommenteista. Yleisimmin kommentoijien näkemykset pohjaavat kahteen asiaan. Ensinnäkin siihen, että ajan nähdään muuttuneen niin paljon, ettei uskolle ole nykyisenkaltaisessa yhteiskunnassa enää sijaa. Toisekseen siihen, että kirkko ja kristityt itse ovat tehneet virheitä, jotka ovat karkoittaneet ihmisiä uskon piiristä.

Ensinmainitusta esimerkiksi käy Sosiaaliliberaalin kommentti: "Uskonnollisuus vähenee, koska ihmiskunta on oppinut selittämään olemassaoloaan, ymmärtämään ja selittämään elinympäristöään sekä itseään tieteen avulla. Uskonnot olivat syntyessään aikansa tieteitä." Opiskelijan mielestä ”uskonto on vain ihmisten keksintöä heidän yrittäessään selittää maailmaa ennen tieteen vallankumousta”.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola toteaakin, että katsomuksellisia kysymyksiä arvioidaan yhä yksilöllisemmistä lähtökohdista. - Sellainen ulkoapäin tuleva paine kristillisen elämänkatsomuksen ja jumalakäsityksen omaksumiseen on vähin erin kadonnut.

Kehitystä ei nähdä pelkästään oikeansuuntaisena. Risto huomauttaa: "Yksi selitys maallistumiselle on varmaan itsekkyyden ja ahneuden kasvu, sellainen on vahvassa ristiriidassa kristillisten arvojen kanssa. Kymmenen käskyä kelpaavat elämänohjeeksi, mutta käskyjä 3-10 voi toteuttaa ilman Jumalaakin."

Myös_ Kultavasikan_ mukaan yksi oppi on korvautunut toisella, ja osansa on myös medialla: "Nykyään uskotaan siihen, että raha on arvokasta. Kuka tekisi gallupin, jossa kansalta kysytään, uskovatko he siihen, että taloudelliset realiteetit ovat itsenäisesti olemassa ihmisistä riippumatta?"

Jälkimmäistä argumenttia, kirkon ja kristittyjen tekemiä virheitä, kuvaa esimerkiksi nimimerkki Kr:n näkemys. Hän esittää, että kristinuskoa on käytetty vuosikaudet ihmisten hallintaan ja manipulointiin ja siteeraa Gandhia: "Jeesus oli ihan hyvä tyyppi, mutta te kristityt ette ole yhtään hänen kaltaisiaan."

Uskontoon kriittisesti suhtautuvat perustelevat näkemystään usein myös sillä, että uskontojen nimissä on tapettu paljon ihmisiä. Tähän Tohtori huomauttaa: "Uskonnot eivät tuossa mielessä ole mitenkään poikkeuksellisia aatesuuntia. Erilaisten aatteiden ja katsomusten nimissä on taisteltu ja taistellaan jatkuvasti." Myös muut keskustelijat muistuttavat niin kommunismin kuin kapitalisminkin uhrien suurista määristä.Tohtori peräänkuuluttaakin kirkon kritisoimista oleellisimmilla perusteilla: "Dogmaattisuus ja autoritäärisuus ovat paljon parempia kritiikin kohteita, kuten myös vähemmistöjen kohtelu, korruptio, väärinkäytöksien peittely ja henkilökultit ylipäätään."

Ateisti ja Sampsa tarkentavat vian Raamattuun. Ateistin mukaan ”Raamattu on täynnä ristiriitoja ja moraalittomuuksia” ja Sampsa kysyy: "Vanhan Testamentin jumala antoi itse hyvin rankkoja määräyksiä aina kansanmurhaan asti. Häneenkö pitäisi luottaa?"

Uskontoon myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvat saattavat olla yhtä mieltä siitä, että kirkko voi syyttää jäsenkadosta itseään. Taustatekijät nähdään kuitenkin hyvin erilaisina. Twit kommentoi, että "sanoma ei ole päivittynyt tähän aikaan sopivaksi ja arvomaailma on kopioitu ajalta ennen sosiaalihuoltoa, ehkäisypilleriä ja tasa-arvoa." Kirkossa pysyneen mielestä ongelma on juuri päinvastainen: "Kirkon liberaalisuus ja mukautuminen tähän aikaan ja sanoman hämärtyminen ajaa ihmisiä pois kirkosta."

Uskon hiipumista selitetään myös itse Jumalan tahdolla. Jumalan lapsen mielestä nykyajassa on vain tapahtumassa se, mitä jo Raamatussa ennustetaan: "viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä".

Keskustelu uskonnon ympärillä polarisoituu herkästi ääripäihin. Yhtäältä ovat ne, jotka rinnastavat uskovaiset naiiveiksi ”saunatonttuihin” tai ”yksisarvisiin” uskojiksi. Toisaalta ovat ne, jotka pitävät Suomea jopa uskonto-vihamielisenä maana, jossa tieteen nimiin vannovat edustavat omanlaistaan fanatismia. Jälkimmäisestä teorian esittää Suomineito: "Suomessa vallitsee kulttuuri, jonka mukaisesti uskonto on jokaisen henkilökohtainen asia, ja mikäli satut olemaan uskonnollinen ihminen, teet viisaasti kun kätket sen. Siis Suomessa ei ole sosiaalisesti toivottavaa näyttää uskonnollisuutta." Uskonto tuhoaa moraalin puolestaan filosofoi: "Moraalisuus on sitä, että tekee oikein riippumatta siitä, mitä käsketään tehdä. Uskonto on sitä, että tekee mitä käsketään riippumatta siitä, mikä on oikein."

Nuuka muistuttaa, että tämänhetkinen tieto ei kumoa kummankaan osapuolen, uskovien tai ateistien, vakaumusta: "Tiede ei (ainakaan vielä) osaa selittää, miksi alkuräjähdys tapahtui. Mutta toisaalta, ei uskontokaan osaa selittää, miksi jumala(t) on olemassa."

Tutkija Kimmo Ketolan mukaan polarisoitumisen trendi on yleiseurooppalainen ilmiö.

- Kyllä tutkimukset myös tukevat havaintoa, että tällainen kahtiajakautuneisuus on näissä uskonkysymyksissä lisääntynyt. Yhä enemmän on niitä, jotka ottavat jyrkempää kantaa asioihin.

Mihin suuntaan sitten tulisi mennä ja millaisia konkreettisia askelia tulisi ottaa? Tähänkin verkkokeskustelijat ottavat kantaa. Dennarin mielestä "kirkkojen ja uskonyhteisöjen eritysasema yhteiskunnassa, verotusoikeuksineen, erillislainsäädäntöineen, julkisesti kustannettuine uskon- ja korkeakouluopetuksineen, ei ole enää nykyaikaa, ja siksi kirkon on erottava valtiosta." Opiskelijan mielestä voisi riittää kirkon uudistuminen: "Jos kirkko irtisanoutuisi sen selvästi keksityistä opeistaan ja julistaisi raamatun ja sen määräysten sijasta kaikille ihmisille yhteistä lähimmäisenrakkautta, toisesta välittämistä tässä elämässä, ihmiset voisivat kokea kirkolla olevan oikeasti merkitystä heidän elämässään.” Rami puolestaan kehottaa kehittämään uutta tapakulttuuria: ”Prometheus-leirit ja nimeämisjuhlat ovat askelia oikeaan suuntaan.”

Köntsän mielestä uskonnottomuus taas on asia, joka korjautuu iän myötä: "Nuorena olin minäkin suuri epäilijä. Nyt vanhempana on epäily vähentynyt huomattavasti, kun loppu lähestyy vääjäämättä."