Diktaattori on pitkä vitsikimara

Haffaz Alladeen on jossain päin Afrikkaa sijaitsevan, öljyllä rikastuneen, Waadeyan diktaattori. Moukkamaisen Alladeenin lempipuuhaa on teloituttaa kaikki häntä vähänkin vastustavat, tai syystä tai toisesta epäsuosioon joutuvat alamaisensa.

kulttuuri
Tähtiä.

Waadeyassa kehitellään rauhanomaista ydinasetta ja YK haluaa sen hallitsijan saapuvan New Yorkiin kertomaan maansa tavoitteista. New Yorkissa Alladeen joutuu murhayrityksen kohteeksi. Attentaatti menee pieleen, mutta sen jälkeen diktaattori huomaa olevansa yksin oudossa maassa samaan aikaan, kun hänen rakkaasta diktatuuristaan ollaan tekemässä demokraattista valtiota.

Sacha Baron Cohenin kahden edellisen elokuvan Boratin (2006) ja Brünon (2009) hauskuus pohjasi siihen myötähäpeään joka syntyi Baron Cohenin nerokkaiden, poliittisesti ehdottoman epäkorrektien hahmojen ja todellisten ihmisten törmätessä toisiinsa. _Diktaattorissa _tätä törmäystä ei enää ole, vaan kyseessä on puhdas näytelmäelokuva. Tuttua vanhoista elokuvista on huumorin ehdottoman mauton poliittinen epäkorrektius. Pilkan kohteeksi joutuvat niin diktaattorit, amerikkalainen demokratia, arabit, juutalaiset, naiset, seksi ja mitä kaikkea sitten 90 minuuttiin mahtuukaan.

Tarinaltaan_ Diktaattori_ ei ole kovin kummoinen ja se etenee melkoisen töksähdellen. Enemmän kuin eheä kokonaisuus, Diktaattori on pitkä vitsikimara, josta puuttuu tarkka kohde. Paikoitellen elokuvan heitot ovat todella osuvia, mutta niiden vastapainona on aivan liian monta pahasti likilaskuista vitsiä. Aiemmissa elokuvissa toimineet ylilyönnit ja mauttomuudet kääntyvät tässä paikoitellen vaivautuneeksi nauruksi elokuvan yksinkertaisesti kömpelön huumorin edessä.

Vaikka Diktaattori nyt onkin melkoinen pettymys, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että Sacha Baron Cohen on loistava koomikko. Toivotaan, että ensi kerralla hän vain välttää Diktaattorin tapaista sekametelisoppaa ja tekee keskittyneemmän ja osumatarkemman komedian.