"Vanhoillislestadiolaisen johdon anteeksipyyntö ei riitä"

Seurakuntapastori Mari Leppänen ei ole ensimmäistä kertaa julkisuudessa. Pari kuukautta sitten hänet vihittiin kohun saattelemana papiksi ensimmäisenä vanhoillislestadiolaisena naisena.

Kotimaa
Liedon seurakuntapappi Mari Leppänen.
Seurakuntapastori Mari Leppänen Littoisten kirkossa.Yle

Seurakuntapastori Mari Leppänen sohaisi kuukausi sitten ampiaispesää. Hän julkaisi dokumenttikirjan Maijan tarina yhdessä lastensuojelun tutkijan Johanna Hurtigin kanssa.

Kirja kertoo vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä tapahtuneesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kirjassa Maija-niminen nainen kertoo siitä, kuinka häntä käytettiin seksuaalisesti hyväksi vuosikausia.

Hyväksikäyttö alkoi kun Maija oli seitsemänvuotias. Hyväksikäyttäjät olivat perheen lähipiiristä: sisarten poikaystäviä ja aviomiehiä.

- Minä ajattelen niin, että asioiden parhain päin selittely ei auta uhria, että nämä asiat on kohdattava ja niistä on puhuttava. Se on ainut mahdollisuus päästä siitä jotenkin eteenpäin, sanoo seurakuntapastori Mari Leppänen Liedon seurakunnasta.

Arkkipiispa toivoo anteeksipyyntöä

Kirjan ilmestymisen jälkeen arkkipiispa Kari Mäkinen nosti vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen tikun nokkaan. Mäkinen halusi lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä julkista keskustelua ja toivoi hyväksikäyttöjä salanneen herätysliikkeen johdon pyytävän uhreilta anteeksi.

- Anteeksipyytäminen on tärkeätä, koska siinä myönnetään, että on tehty virheitä, mutta minä ajattelen, että anteeksipyyntö ei kuitenkaan riitä. Käytännöllä ja puheillla täytyy olla yhteys.

- Ihmisten, jotka ovat osallistuneet näiden asioiden käsittelyyn ja sanovat, että he ovat tehneet raskaita virheitä, olisi luonnollista kantaa vastuu ja astua sivuun ja tarjota tila toisille ihmisille. Se olisi myös mahdollisuus rakentaa luottamusta ja mahdollisuus ottaa askelia eteenpäin, sanoo Mari Leppänen.

Totuus on karmeampi

Kyllä minä pahoin pelkään että niitä on paljon enemmän.

Mari Leppänen

Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen johto myönsi vuosi sitten ensimmäistä kertaa julkisesti, että lasten hyväksikäyttö liikkeen piirissä on jatkunut vuosikausia.

Asiasta on tiedetty laajalti, mutta siitä on vaiettu eikä tapauksia ole viety viranomaisten tietoon. Liikkeen johdon mukaan uhreja on noin sata, mutta Mari Leppänen uskoo, että totuus on vieläkin karmeampi.

- Kyllä minä pahoin pelkään, että niitä on paljon enemmän.

Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä paljastuneet lasten hyväksikäytöt ovat rikosoikeudellisesti vanhentuneet. Mari Leppäsen kirjassa ihmetellään sitä, kuinka nopeasti hyväksikäytöt vanhenevat. Kun uhrit aikuisina haluavat oikeutta, se on myöhäistä. Leppäsen mielestä myös tämä asia pitäisi nostaa julkiseen keskusteluun.

- Minun mielestä nyt käytävä keskustelu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä on keskustelua lapsen asemasta uskonnollisessa yhteisössä, mutta myös keskustelua lapsen asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa laajemminkin, Leppänen sanoo.

Salailu kuuluu hyväksikäyttöihin

Mari Leppänen on ensimmäinen pappisvirkaan vihitty vanhoillislestadiolainen nainen. Hänen mielestään hyväksikäytön uhrien vaientaminen ei ole pelkästään herätysliikkeen ongelma.

- Kyseessä ei ole pelkästään vanhoillislestadiolaisen liikkeen ongelma vaan tällainen salailu, peittely ja uhrin mitätöinti kuuluu näihin seksuaalisen hyväksikäytön tarinoihin aina, Mari Leppänen sanoo.