Patsasbuumi söi muistomerkkien arvon

Lahdesta tuli patsaskaupunki yhdessä rysäyksessä sotien jälkeen. Parissa vuosikymmenessä pystytettiin kymmeniä patsaita, joiden sopiminen nykysijoilleen on herättänyt kovaakin arvostelua.

patsaat
Kukkatervehdys-patsas Lahden kaupunginsairaalan sisäänkäynnin luona.
Yle / Tapani Ripatti

Lahden ydinkeskustassa torin tuntumassa kaksi valtavaa hevosta kohoaa takajaloilleen ratsastajat selässään. Kaupunginmuseon tutkijan Riitta Niskasen mielestä hakkapeliittapatsas ei sovi kaupunkiin.

- Patsas on loppuun naurettu vitsi. Sen yhteys ympäristöön herättää enemmän hilpeyttä kuin kunnioitusta, hän hymähtää.

On Lahdessa onnistuneitakin patsaita. Sellaisia ovat Niskasen mukaan esimerkiksi purku-uhan alla oleva kaupunginsairaalan edustan Kukkatervehdys ja konserttitalon tuntumassa seisova hirviveistos. Hyvällä veistoksella on yhteys paikkaan, jossa se on.

- Kukkatervehdys koskettaa sairaalassa käyneitä. Hirviveistos taas kertoo viipurilaisuudesta konserttitalon kanssa.

Sodanjälkeistä taidetta

Patsaat nousivat Lahteen sotien jälkeen. Parikymmentä vuotta kestäneen buumin aikana eri puolille kaupunkia nousi suuri osa vielä nykyäänkin paikoillaan olevista patsaista.

Hakkapeliittapatsas on loppuun naurettu vitsi. Sen yhteys ympäristöön herättää enemmän hilpeyttä kuin kunnioitusta.

Riitta Niskanen

Veistosten lisäksi Lahdessa on runsaasti erilaisia muistomerkkejä. Kaupunginmuseon tutkijan Riitta Niskasen mukaan muistomerkkejä on liikaa, minkä vuoksi ne menettävät merkityksensä.

Kukkatervehdyksen kohtalo auki

Viimeisin patsaskeskustelu on käyty kaupunginsairaalan edustan rapistuneesta, nelisenkymmentä vuotta vanhasta Kukkatervehdyksestä. Betoninen ilmestys olisi haluttu purkaa, koska se on vaaraksi alueella liikkuville, ja korjaaminen tulisi kalliiksi.

Sittemmin Lahden rakentajien yhdistys ilmoitti halukkuudestaan osallistua patsaan korjauskustannuksiin. Yhdistys on lisäksi luonnostellut veistoksen korjaussuunnitelmaa.

Lahden kulttuurilautakunta lyö betonipatsaan kohtalon lukkoon tiistaina, puheenjohtaja Ulla Koskinen-Lainen kertoo.

- Jos se on korjattavissa, se säilyy. Miljöö ympärillä on kuitenkin muuttunut 40 vuodessa, joten miettisin patsaalle jatkossa uutta paikkaa.