Ajatuskupla: Liian kestävä ostos

Kuluttaja haluaa käyttää rahansa kestävään tavaraan, mutta rajansa kaikella. Satu Aaltosen Ajatuskupla pulpahti vappupallosta, joka ei ole vieläkään laskeutunut katosta.

Muoviset huonekalut
Vappupalloja narussa

On se kuulkaa järkyttävää, kun nykyään ei enää saa rahallakaan kestävää tavaraa. Kodinkoneet laukeavat heti kun takuu menee umpeen. Paita ratkeaa kainalosta ennen ensimmäistä pesua.

Mutta onhan sekin ongelma, jos hankkii vaivoikseen jotakin aivan liian kestävää. Jotkut asiat on tarkoitettu lyhytikäisiksi. Niin kuin vappupallot. Ja kynsilakka.

Tässä nyt nypin kynsistäni viheliäistä kestolakkaa varmaan syksyyn saakka. Samalla on aikaa miettiä muita kestäviä hankintoja.

Kas kun ihmisen maku muuttuu. Ja muoti. Ensiasuntoon hankitut pyökkiviilukalusteet olivat aikanaan ihania, mutta ihmeen hankalia kierrättää. Pianokin piti saada. Hienosti kiiltää, mutta kukaan ei osaa soittaa.

Nyt ihailen kaupoissa jo noin kolmatta kesää muodissa olevia puutarhakalusteita. Pihamaille roudataan valtavia kulmasohvia. Mainosten mukaan sohvat ja nojatuolit on tehty erityisen säänkestävästä materiaalista, polyrottingista.

Yritin kaivaa netistä suomennosta sanalle polyrottinki. Ei löytynyt. Eräällä keskustelupalstalla arveltiin, että sanalla yritetään luoda vaikutelma jonkinlaisesta erikoisrottingista. Oikeasti kyse on muovista.

Muovirottinkikalusteet ovat kalliita, kestäviä ja kieltämättä hienoja. Mutta ovatko ne hienoja myös ensi kesänä? Entä seuraavina? Miten muovinen mammuttisohva hävitetään?

Ehkä ottaisinkin mieluummin perinteisen pihakeinun. Mikä olisi ollessa, keikutellen läpi keski-iän. Mutta klassikkokin lahoaa, ellei keinu ole kestopuuta. Kestopuu kiertyy ongelmajätteeksi. Istun kivelle syömään kynsiäni.