Venäjän verkossa: Vihaisia lintuja ja valkobandiitteja

Monet ovat varmaan itseni tavoin pohtineet, millaisia ovat ne suomalaiset tapahtumat, jotka kerrotaan uutisina myös Venäjällä. Ja millainen kuva niiden kautta Suomesta ja suomalaisista venäläisille muodostuu.

Venäjän verkossa
Grafiikka.
Sergei Chirkov / EPA / YLE Uutisgrafiikka

Tästä kokonaisuudesta on heti alkuun irrotettava kaksi uutislähdettä. Nokian alamäestä kerrotaan Venäjällä yksityiskohtaisesti ja kaikki siihen liittyvät juonen käänteet huomioidaan tarkasti, myös mahdolliset hyvät uutiset, joita tosin viime aikoina on ollut vähänlaisesti.

Nokian (siirryt toiseen palveluun) kanssa suuren yleisön huomiosta kilpailee Angry Birds (siirryt toiseen palveluun), jonka maailmanvalloitusta seurataan Venäjällä tarkasti, Suomen innovaatioille otollista ilmapiiriä ihmetellen.

Millaisia muita uutisia Suomesta sitten kerrotaan?

Voisi kuvitella, että ministeri Jyri Häkämiehen taannoinen avaus olisi ollut kova uutinen Venäjällä. Hänhän ehdotti, että Allegrolla Pietarista Suomeen matkaaville venäläisille annettaisiin mahdollisuus oleskella Suomessa ilman viisumia kolme vuorokautta. Tämä ei ollut suuri uutinen Venäjällä. Voihan siitä sellainen vielä tulla, mutta nyt se noteerattiin tosi vaatimattomasti (siirryt toiseen palveluun).

Lyhytaikaista ja paikallista viisumivapautta suurempana uutisena kerrottiin se, että demarien kannatus on Suomessa kääntynyt nousuun. Ja että Helsinkiin rakennetaan Suomen ensimmäinen hiilineutraali sauna, jossa peseytymisen ja rentoutumisen lisäksi voi nauttia myös kulttuurielämyksiä. Ja aivan erityisen suuri ja kiinnostava uutinen tuntui olevan se, että Helsingin Jätkäsaareen suunnitellaan kokonaan puusta rakennettavaa kaupunginosa (siirryt toiseen palveluun)a, ekokorttelia, jonka on määrä olla valmis vuonna 2015.

Missä on hyvä olla äiti?

Venäjän mediassa ikävät uutiset kerrotaan mielellään vähän niin kuin ohimennen. Esimerkiksi toukokuun 14. päivänä laatulehti Kommersant Vlast kertoi (siirryt toiseen palveluun) Pelastakaa lapset –järjestön vuosiraportista. Siinä oli pantu järjestykseen 165 maailman maata sen mukaan, missä maassa on hyvä olla äiti. Kärjessä olivat Norja, Islanti ja Ruotsi – Suomi oli kuudentena ja Venäjä oli sijalla 37.

Ehkä tämä oli syynä siihen, ettei Anton Salosen huoltajuuskiistan käsittely Vaasan hovioikeudessa enää saanut aikaan tavanomaista uutisryöppyä. Vanhat väitteet toistettiin uskollisesti, tosin nyt hieman uusin höystein. Venäjän hallituksen lehden Rossiiskaja Gazetan nettisivuilla kerrottiin (siirryt toiseen palveluun), että oikeuskäsittelyn aattona oli Suomessa syntynyt hysteerinen ilmapiiri. Toinen nettisivusto tiesi kertoa, että suomalainen elokuvaohjaaja Jussi Parviainen suunnittelee Antonin tapauksesta elokuvaa.

Venäjän median seuraaminen antaa joskus kiitokseksi merkittävän uutisen. Tällä kertaa sen tarjosi Komsomolskaja Pravda toukokuun 12. päivänä (siirryt toiseen palveluun). Lehden mukaan presidentti Dmitri Medvedevin kolmisen vuotta sitten perustama toimikunta, jonka tehtäväksi annettiin Venäjän historian vääristelyn torjuminen, on kaikessa hiljaisuudessa lakkautettu. Toimikunnan perustaminen liittyi presidentti Medvedevin melko ponnettomaan yritykseen tuoda vihdoin julki totuus Stalinin ajan rikoksista.

Talvisodan tausta

Mutta yhtä ja toista tuli kolmessa vuodessa tutkittua. Toimikunta ehti julkaista useita, etupäässä toiseen maailmansotaan liittyviä tutkimuksia. Niistä lehdelle kertoi historiatieteiden tohtori Andrei Saharov. Hänen mukaansa esimerkiksi Talvisodan poliittinen tausta tulee ymmärretyksi, kun otetaan huomioon, miten pieni ja köyhä Suomi, länsivaltojen tuella, valmistautui sotaan Neuvostoliittoa vastaan jo 1920-luvun lopulta lähtien.

Suomen ja Neuvostoliiton yhteinen menneisyys tuo Suomelle muutoinkin yhä runsaasti mediajulkisuutta Venäjällä. Tämä johtuu siitä, että Neuvostoliiton historiaa kirjoitetaan uusiksi ilman, että tutkijat olisivat päässeet keskenään minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen.

Toukokuun 14. päivänä radioasema Eho Moskvy järjesti väittelyn (siirryt toiseen palveluun), jossa tunnetut historioitsijat Julija Latynina ja Vladimir Medinski keskustelivat siitä, pitäisikö puhua suuresta isänmaallisesta sodasta vai toisesta maailmansodasta. Väittelyn aikana tuli riitaa siitä, miehittikö Neuvostoliitto Baltian maat vai ei. Medinskin mukaan kyse ei ollut miehityksestä, vaan inkorporoinnista, koska taisteluja ei jouduttu käymään – kansat olivat Baltiassa jakautuneita, eivätkä halunneet puolustaa hallituksiaan.

Suomessa sen sijaan oli kyse todellisesta taistelusta, Medinski totesi. Koska suomalaiset eivät halunneet tulla inkorporoiduiksi, Neuvostoliitto ei muodollisen sotamenestyksen jälkeen edennyt pidemmälle, ei miehittänyt Helsinkiä, vaan tyytyi jalomielisesti aluemyönnytyksiin.

Bandiitti Mannerheim

Medinski muistutti, että Neuvostoliitto oli kyllä yrittänyt jo ennen Talvisotaa suostutella Suomea aluevaihtoon tarjoamalla Karjalasta kaksi kertaa suurempaa aluetta kuin mitä Leningradin suojaksi vaadittiin. Mihin Latynina totesi, että samaan aikaan toisaalla eräs Adolf Hitler suostutteli tšekkejä samaan tapaan.

Samaan aihepiiriin tarttui neljä päivää myöhemmin Komsomolskaja Pravda, jonka kirjoittaja Larisa Kaftan *valitteli, että sama vanha Neuvostoliiton historiaa koskeva totuuden vääristely jatkuu entiseen malliin. Erityisesti kirjoittajaa oli ärsyttänyt historioitsija *Mark Soloninin väite, jonka mukaan toisen maailmansodan häviäjät – Saksa, Itävalta ja Suomi – ovat tämän päivän voittajia.

Kirjoittajan mukaan on syytä huomata, että nämä valtiot hävisivät sodan nimenomaan Neuvostoliitolle ja vain tämän humaanin politiikan ansiosta selvisivät suuremmitta rangaistuksitta. Kirjoittaja huomauttaa (siirryt toiseen palveluun), että esimerkiksi suomalainen bandiitti Mannerheim ei joutunut lainkaan vastuuseen Leningradin piirityksestä eikä muistakaan tekosistaan.

Tähän sopinee todeta entisen pääministerin Esko Ahon kuolematonta ajatusta lainaten: Niin on hyvin kuin käy.

Näin olivat asiat tänään. Venäjän verkossa jälleen kahden viikon kuluttua tällä samalla paikalla tähän samaan aikaan.