Äärioikeisto nostaa päätään Itävallassa

Itävallan parlamenttivaalien tulos on herättänyt pohdiskelua Itävallan äärioikeiston olemuksesta. Kaksi äärioikeiston puoluetta keräsivät 29 prosenttia äänistä, lähes yhtä paljon kuin suurimmaksi puolueeksi vaivoin sinnitelleet sosiaalidemokraatit. 1990-luvun lopussa Eurooppaa kohahduttanut Jörg Haider on muuttanut puheitaan maltillisemmiksi. Sen sijaan Vapauspuolueen nykyinen johtaja Heinz-Christian Strache lietsoo avoimesti ulkomaalaisvihaa.

Ulkomaat

- Jos menisin vaimoni kanssa Ankaraan, sanoisin hänelle, että älä, kulta, pane päällesi minihametta. Sitä ei täällä katsota hyvällä ja sinua voidaan vaikka sylkeä. Enkä järjestäisi itävaltalaisia kirkkojuhlia ankaralaisella torilla, Itävallan Vapauspuolueen puheenjohtaja Heinz-Christian Strache vakuutti yleisölleen vaalitilaisuudessa Salzburgin kupeessa ja sai raikuvat suosionosoitukset.

Strachen puhetta olisi helppo langeta luulemaan toisten kulttuurien kunnioittamiseksi, niin taitavasti hän käyttää sanojen sumuverhoa. Eihän siinä ole mitään pahaa, että vaatii ulkomaalaisia pukeutumaan ja käyttäytymään vieraissa kulttuureissa oleskelleessaan samoin kuin alkuperäisväestökin, sehän on vain kohteliasta!

Vapauspuolueen puheenjohtajan tosiasiallinen viesti on kuitenkin vaatimus yhdenmukaisuudesta eli juuri se, mitä totalitaristiset aatteet ja järjestelmät aina vaativat, olipa kyse Hitlerin kansallissosialisteista tai kommunistisista diktatuureista. Strachen kohdalla ei ole epäilystäkään siitä, mikä hänen mittapuunsa mukaan on ylivertaista. Hänelle paras on valkoinen eurooppalainen.

Kun Heinz-Christian Strache pääsee vauhtiin, hän jättää kiertoilmaisut ja verhotut ajatukset ja sanoo viestinsä suoraan. Esimerkiksi Salzburgin vaalitilaisuudessa Vapauspuolueen puheenjohtaja sätti muualta kuin Euroopasta kotoisin olevia ulkomaalaisia ja sanoi mm., että "lähinnä eurooppalaiset ovat tervetulleita Itävaltaan, muut eivät".

Rikollisuusaihe vetosi

Vapauspuolueen vaalikampanjan keskeinen aihe oli rikollisten ulkomaalaisten saaminen pois maasta.

- Itävalta on kuin majatalo, jossa isäntä määrää järjestyssäännöt. Jos joku vieraista ei kunnioita sääntöjä, isännällä eli itävaltalaisilla on oikeus sanoa, että nyt, hyvä ystävä, sinun pitää poistua talosta, Strache kuvaili vaalipuheessaan ja jälleen yleisö nyökytti tyytyväisenä.

Oikeutettu vaatimus sinänsä, mutta myös oiva temppu, jolla ulkomaalaisvastaiset iskulauseet saadaan salonkikelpoisiksi.

Strache kertoi saaneensa laajaa kannatusta myös kunnollisiksi kutsumiltaan ulkomaalaisilta, jotka elävät siivosti, käyvät työssä ja noudattavat lakeja. Se osoittaa hänen mielestään, ettei Vapauspuolueen kampanja ollut suunnattu ulkomaalaisia vastaan.

Äärioikeistolaiseen ajatteluun kuuluu ulkomaalaisviha ja sen äärimmäinen muoto rasismi. Rasismin tutkijat taas tietävät, että maahanmuuttajakin voi halveksia tai jopa vihata muita ulkomaalaisia, joten se, että Strache sai tukea Itävaltaan muuttaneilta ulkomaalaisilta, ei tee hänestä yhtään vähemmän äärioikeistolaista.

Äärioikeisto porvarillistuu Olisi helppoa langeta ajattelemaan, että äärioikeistolainen on vain ihminen tai liike, joka on valmis käyttämään väkivaltaa. Kansanmurhan hautominen on kuitenkin nykypäivän Euroopan äärioikeiston keskuudessa harvinaista Viime vuosina Saksa on kulkenut kehityksessä omia polkujaan. Sen äärioikeisto väkivaltaistuu. Suurimmalla äärioikeistolaisella puolueella, NPD:llä, on tiiviit yhteydet uusnatsien toverikuntiin. Muualla Euroopassa kehitys kulkee toiseen suuntaan. Esimerkiksi Ranskassa, Italiassa, Tanskassa ja juuri Itävallassa trendi on äärioikeiston porvarillistuminen. Poliittisella kartalla on siis puolueita, jotka ovat avoimen ulkomaalaisvastaisia, mutta niillä ei ole iskuryhmiä, jotka käyvät hakkaamassa siirtolaisia henkihieveriin tai hengiltä. Nykypäivän äärioikeistolainen ei välttämättä halua tappaa vierasmaalaisia, toisuskoisia, seksuaalivähemmistöihin kuuluvia tai muita hänen näkökulmastaan vääränlaisia ihmisiä. Hän haluaa vain pitää tällaiset ihmiset poissa omasta maastaan ja elämänpiiristään. Epäsuorasti nykypäivän äärioikeistolainenkin kieltää toisenlaiselta ihmiseltä olemisen oikeuden. Itävallassa tilinteko natsimenneisyyden kanssa on käytännössä kokonaan tekemättä. Kun yhdessä ei ole ääneen ruodittu, mikä natsien ajatuksissa ja teoissa oli pahaa, joillekin jää elämään ajatus, ettei se kaikki nyt sentään niin pahaa ollutkaan. Tällaiseen maaperään Vapauspuolueen ajatukset uppoavat helposti. Sama näkyy itäisessä Saksassa. DDR:n virallisen ideologian mukaan kaikki natsit jäivät Länsi-Saksaan eikä oman maan kansalaisten osuutta hirmutekoihin tarvinnut näin ollen käsitellä. Kun perintönä kulkee vielä kommunistivaltion vaatimus, että kaikkien ihmisten on toimittava ja ajateltava samalla tavalla eikä toisinajattelua sallita, henkiset edellytykset äärioikeiston kannatukselle ovat mitä parhaat. Menneisyyden läpikäyminen on helppo leimata tarpeettomaksi hömpötykseksi. Historian tapahtumat eivät kuitenkaan haalistu kansakunnan muistista, vaikka vuosikymmeniä kuluisi. Kaipuu turvalliseen maailmaan

Itävallan tämänkertaisten parlamenttivaalien äänivyörystä äärioikeiston puolueet saavat lähinnä kiittää vajaat kaksi vuotta vallassa ollutta sosiaalidemokraattien ja konservatiivisen Kansanpuolueen yhteishallitusta.Äänestäjien mielestä hallitus vain riiteli eikä tehnyt mitään heidän hyväkseen. Ääni äärioikeistolle oli protesti.

Toinen Itävallan äänestystulosta selittävä seikka on talouden globalisaation mukanaan tuoma epävarmuus. Äärioikeistoa äänestäneet eivät halua 1930-luvun Itävaltaa vaan 1970-luvun Itävallan, jossa työpaikka pysyi ja maailma oli jotenkin hahmotettavissa.

Turvallisuudentunteen järkkymistä ei voi selittää järjellä. Itävallan talous on hyötynyt esimerkiksi Euroopan Unionin laajentumisesta itäiseen Keski-Eurooppaan enemmän kuin yksikään toinen jäsenmaa. Työttömyysaste oli kesän lopussa 4,8 prosenttia. Rikollisuuttakaan ei ole enemmän kuin muualla.

Turvattomuus on tunne ja niin tuntevat haluavat kuulla helppoja selityksiä. Kun komea äärioikeistojohtaja katsoo huomattavan sinisillä silmillään ja vakuuttaa puolustavansa itävaltalaisia, viesti on juuri oikea.

Koko Itävalta ei ole äärioikeiston kourissa. Kaksi kolmasosaa äänestäjistä äänesti jotain muuta poliittista ryhmää. Miettimisen paikka Itävallassa silti on, kun populistisia vihapuheita kylvävät poliitikot saavat ihmiset houkuteltua ansaansa. Kaikkein vaarallisinta on ajatella, ettei siinä nyt mitään niin pahaa ole.

Lähteet: Elina Ravantti, YLEn Saksan-kirjeenvaihtaja