Johanna Korhosen muistio tapaamisista Alma Median edustajien kanssa

YLE Uutiset julkaisee Johanna Korhosen muistion tapahtumista, jotka hänen mukaansa johtivat Lapin Kansan tulevan päätoimittajan tehtävän perumiseen. Toimitus on poistanut tekstistä yksityishenkilöiden nimiä.

Kotimaa

Olen työskennellyt Journalistin päätoimittajana tammikuusta 2006 alkaen. Irtisanouduin 8.9. 2008 tultuani valituksi Lapin Kansan päätoimittajan tehtävään. Työsopimus Alma Median kanssa allekirjoitettiin 1.9. ja työn oli määrä alkaa 15. joulukuuta 2008.

Alun perin minua pyydettiin Lapin Kansan tehtävään. Headhunter [nimi poistettu] Intersearch-yhtiöstä otti ensimmäisen kerran yhteyttä huhtikuussa 2008 ja kysyi halukkuuttani keskustella tehtävästä. Hän kertoi, että Alma Media oli pyytänyt häntä ottamaan yhteyttä minuun. Headhunterin oli määrä keskustella myös kolmen muun henkilön kanssa. Keskusteluissa edettiin, kiinnostus heräsi, ja kesällä olin valmis vastaamaan, että olen kiinnostunut tehtävästä ja myös suostuvainen muuttamaan perheineni Rovaniemelle. Olin tällöin jo tavannut [Intersearchin headhunterin] lisäksi toimitusjohtaja Kai Telanteen, henkilöstöjohtaja Mari Vuorteen ja Pohjoisten lehtien toimitusjohtajan Matti Ilmivallan. Olin headhunter-yrityksen testeissä, jotka menivät hyvin. Loppukesästä Vuorre ilmoitti, että Alma Media oli kaikista ehdokkaista valinnut minut, jos siis tehtävä minua edelleen kiinnosti. Perheestänikin oli keskusteltu. Curriculumissani kerron, että minulla on puoliso ja kaksi lasta. Keskusteluissa [Intersearchin headhunter] ja Telanne kysyivät, oliko perhe suostuvainen muuttamaan Rovaniemelle. Kerroin, että asiasta on keskusteltu ja puolisoni on ajatukseen taipunut. Kerroin myös että hän tekee kansainvälistä työtä, jossa Suomen-sijainnilla ei ole suuresti merkitystä. Lapsista kerroin kysyttäessä iät. Suurimmaksi osaksi keskustelut käsittelivät aivan muita kuin perheasioita: ajatuksiani sanomalehtien tekemisestä ja tulevaisuuden menestystekijöistä; omaa koulutustani, osaamistani ja kokemuksiani erilaisista aiemmista työpaikoista. Headhunter soitteli myös minut tunteville ihmisille (entisille työkavereille) ja kysyi toimintatavoistani. Olin iloinen ja innostunut. Työsopimus tehtiin ja asia julkistettiin 9.9., jolloin olin vierailemassa Lapin Kansassa Rovaniemellä. Asiasta julkaistiin aika paljon uutisia eri medioissa. Perjantaina 26.9. sain nimettömän tekstiviestin ilmeisesti LK:n toimituksesta. Siinä ihmeteltiin, miksi Alman henkilöstölehdessä Allakassa kerrottiin, että "mieheni ja kaksi lasta" muuttavat Rovaniemelle, vaikka viestin lähettäjä tiesi, että puolisoni on nainen, [nimi poistettu], joka on kunnallisvaaliehdokkaana Vantaalla. Eikö perhe siis olekaan muuttamassa? Saman viestin oli saanut Alman viestintäjohtaja Rauno Heinonen, jonka kanssa puhuin puhelimessa perjantaina puolilta päivin. Totesin, että Allakan jutussa on puolisoni sukupuolta koskeva väärinkäsitys, joka pitää oikaista, ja muuttoaikeemme on syytä todeta aivan kristallinkirkkaasti. Heinonen oli samaa mieltä ja kehotti minua olemaan yhteydessä Ilmivaltaan. En tavoittanut tätä puhelimitse, joten lähetin sähköpostin - pyysin, että Ilmivalta välittäisi viestini terveisinäni LK:n toimitukselle. Kerroin viestissä, että perhettäni koskeva väärinkäsitys Allakassa kaipaa oikaisua: kerroin, että puolisoni on [nimi ja ikä poistettu] ja lapsemme ovat [nimet ja iät poistettu]. Kerroin myös, että [Korhosen puoliso] oli lupautunut kuntavaaliehdokkaaksi keväällä, jolloin muuttoaikeestamme ei vielä tiedetty mitään - hän ei listojen teon jälkeen enää päässyt irrottautumaan, mutta sopi olevansa täysin passiivinen, siis kampanjoimaton ehdokas, joka näin ollen ei saane juurikaan ääniä ei voi tulla valituksi. Ja jos tulee, luovuttaa paikkansa varavaltuutetulle - muuttamassa olemme siis joka tapauksessa!

Ilmivalta vastasi, että on matkalla mutta palaa asiaan alkuviikosta. (Maanantaina kävi ilmi että hän oli soittanut saman tien Telanteelle.)

Seuraavan kerran kuulin asiasta maanantaina 29.9. aamulla, kun Mari Vuorre soitti ja pyysi kiireesti Almaan palaveriin. Kysyin, mitä asia koskee, ja hän sanoi että asiana on "tekstiviestijupakka" ja "miten siitä tiedotetaan".

Tulin paikalle klo 13. Paikalla olivat Kai Telanne, Mari Vuorre ja lakiasiainjohtaja Mikko Korttila. Tunnelma oli hyytävä. Telanne oli vihainen, raivostuneen oloinen. Hän sanoi, että olin menettänyt Alman luottamuksen, koska olin "tietoisesti harhaanjohtanut" heitä ja "valehdellut" perhetilanteestani. Heille oli vasta nyt käynyt ilmi, että "ei olekaan miestä, on nainen", ja että olen tästä asiasta heille pitkään "valehdellut".

Olin hämmentynyt ja järkyttynyt. Kerroin, että käytän puolisostani aina sanaa puoliso, mutta en ryhdy erittelemään hänen sukupuoltaan silloin kun sillä ei ole asiayhteydessä mitään merkitystä. Samoin lapsista mainitsen työyhteyksissä lähinnä vain sen, että heitä on kaksi. Kerroin, että perheemme ei ole sen salaisempi kuin muutkaan perheet, mutta ei myöskään sen julkisempi - tästä syystä emme esiinny esim. naistenlehdissä lainkaan. Kerroin, että haluamme turvata lapsillemme kasvurauhan turvassa muun muassa erilaisilta häiriköiltä, ja siksikään emme erikseen mainosta perhettämme miksi kenenkään yleensäkään pitäisi? Telanne sanoi, että oli kysynyt minulta esimerkiksi, "onko miehesi halukas muuttamaan". Muistan hänen kyllä jossain yhteydessä käyttäneen sanaa mies, mutta en käynyt sitä erikseen oikomaan - vastasin kysymykseen puolison muuttohaluista tajuamatta, että olennaista olikin Telanteen mielestä juuri puolison sukupuoli. Voi myös olla, että Telanne piti itsestään selvänä, että puolisoni on mies. Minä taas en tajunnut, että puolisoni sukupuoli, samalla siis oma seksuaalinen suuntautumiseni, onkin Almalle ydinkysymys.

Nyt Telanne, Korttila ja Vuorre syyttivät minua kovin sanoin kolme varttia siitä, että olin siis "valehdellut perhesuhteistani". Telanne puhui, muut nyökyttelivät. Kiistin syytöksen. Kerroin, etten ole koskaan väittänyt puolisoni olevan mies, ja se, että en ole aktiivisesti korjannut heidän mahdollista virheolettamustaan, ei ole valehtelua eikä harhaanjohtamista. Puolisoni sukupuolella ei pitäisi olla työssäni mitään merkitystä, muutto- ja lastenhoitojärjestelyillä sen sijaan on.

Kysyin, onko siis niin, että ilman tätä puolisoni sukupuolta koskevaa väärinkäsitystä tai tietovajausta he eivät olisi valinneet minua Lapin Kansaan lainkaan. Telanne sanoi: "Kyllä. Emme olisi valinneet." Tämän jälkeen hän selosti, miten on "täysin mahdoton ajatus", että LK:ssa työskentelisi kaltaiseni henkilö, jolla on tällainen perhe ja nainen puolisona. Keskustelu oli hyvin loukkaavaa. Hän kysyi muun muassa, miten olen "edes kuvitellut, että pystyisit siellä työskentelemään". Vastasin, että tietysti vankan ammattiosaamiseni turvin - siksihän minut oli toimeen valittu! Kerroin, että olen aina pärjännyt hyvin kaikenlaisissa työyhteisöissä eikä perheeni ole koskaan ollut ongelma kenellekään, joka on kanssani työskennellyt; ja että luotan Lapin ihmisiin samalla tavalla kuin muihinkin - he ovat normaaleja ihmisiä jotka elävät elämäänsä ja antavat muidenkin elää omaansa. Perheasioistani on aiemmilla työpaikoillani puhuttu luontevasti samalla kun on muutenkin tutustuttu. Kerroin, että varmaankin sadat ihmiset tuntevat perheemme: he ovat sukulaisiamme, ystäviämme, naapureitamme, päiväkoti- ja harrastuskavereita, työtovereita, tutuntuttuja jne. Sosiaalinen ympäristömme on aina ollut kunnossa, niin kotona pääkaupunkiseudulla kuin esim. sukulaistemme luona Keski-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Hämeessä. Kerroin, että joskus perhemuotomme kaipaa esittelyä, mutta yleensä kenenkään hämmennys ei ole kestänyt kovin kauan; en lainkaan odota, että elämämme Rovaniemellä olisi sen kummempaa kuin muuallakaan - vaikka Telanteen mukaan "ei ole sinun eikä perheesi etu mennä sinne" ja päätoimittajavalintaan suostuminen oli osoittanut minulta hänen mielestään hyvin huonoa harkintakykyä.

Telanteen mielestä en ymmärtänyt Rovaniemellä työskentelyä lainkaan. Pyynnöstäni huolimatta hän ei täsmentänyt, millä tavalla muun muassa sidosryhmäsuhteiden hoito olisi "minunlaiselleni" ihmiselle Lapin Kansassa mahdotonta.

Vuorre kysyi, enkö ymmärtänyt, että "tämä asia" eli perhemuotoni "voi olla ongelma joillekin alaisilleni". Vastasin, että jos näin olisi, tämä ongelma keskusteltaisiin kuntoon - se olisi normaalia esimiestyötäni, ja minulla on sellaiseenkin kaikki taidot ja valmiudet olemassa.

Sanoin tässä kohti Vuorteelle, että heidän kysymyksensä saavat perheeni kuulostamaan suorastaan rikolliselta järjestelyltä - mitä en voi hyväksyä ja mistä olen syvästi loukkaantunut. He kiiruhtivat selittämään, että tietysti jokaisella voi olla sellainen perhe kuin haluaa. Heidän mukaansa kyse oli siitä, että olin asian "salaamalla" pettänyt heidän luottamuksensa. Toisaalta Telanne oli jo aiemmin ilmoittanut, että jos he olisivat tienneet ajoissa, he eivät olisi minua koskaan valinneet. Viesti tuli selväksi: tuollainen perhe saa olla olemassa, mutta ei Alma Median leivissä toimivalla päätoimittajalla. Telanteen mielestä työsopimukseni on "petokseni ja vilpillisyyteni" vuoksi pätemätön ja sen voisi repiä saman tien. Hän kehotti kuitenkin keskustelemaan asiasta Korttilan kanssa.

He kysyivät vielä: "Milloin sitten olit aikonut kertoa meille tämän asian?" Ihmettelin, minkä asian, ja he sanoivat: no tämän perheasian. Kysyin, olisiko asiasta siis pitänyt järjestää jonkinlainen tiedotustilaisuus, ja muistutin oikeudestani yksityiselämän suojaan. Sanoin olevani sekä hämmästynyt että surullinen.

Sanoin luulleeni, että tulen keskustelemaan puolisoni kunnallisvaaliehdokkuudesta ja sen vaikutuksesta muuttoaikeeseemme. Tästä Telanne sai uutta vettä myllyynsä: Olin kuulemma valehdellut myös politiikasta, kun hän oli kysynyt, olenko minä tai puolisoni mukana politiikassa. Olin vastannut kieltävästi. Totta puhuakseni en välttämättä edes muistanut puolisoni vaatimatonta kuntavaaliehdokkuussuunnitelmaa. Olimme jo keskustelleet kotona, että jos siirryn Lapin Kansaan, Lapin kunnallispolitiikkaan puolisoni ei toki osallistu. Nyt oli kyse kotikaupungistamme Vantaasta, ja ensimmäisestä mahdollisesta ehdokkuuskerrasta, joka sekin oli siis jo vesitetty.

Telanteen ehdotus oli, että asia hoidetaan niin, että minä vain vetäydyn Lapin Kansan päätoimittajuudesta ja ilmoitan julkisuuteen syyksi, etten "valitettavasti voikaan muuttaa Rovaniemelle". Kaikki muu olisi salaista. Hänen mielestään tämä olisi minun ja perheeni edun mukainen ratkaisu, koska jos "vilpillisyyteni" tulee julki, tilanteeni on todella huono. Kyse oli siis eräänlaisesta kiristyksestä. Sanoin, etten tässä tilaisuudessa pane nimeäni mihinkään paperiin enkä myöskään ota vastaan syytteitä valehtelusta. Kerroin olevani järkyttynyt ja palaavani asiaan pian. Olin tilanteessa ulkoisesti täysin rauhallinen, ja minusta tuntui, että se vaivasi kolmea vastapäätä istuvaa hieman. Ehkä he odottivat minun murtuvan, pyytävän kenties anteeksi ja pakenevan paikalta.

Otin valtuudet lopettaa palaveri. Sanoin, että kaikki lienevät sanoneet sanottavansa, joten voinen poistua. Telanne tuli kadulle hetkeä myöhemmin kuin minä ja ynähti vielä, että minun on "hoidettava asia" tiistaihin puoleen päivään mennessä.

Tilaisuus kesti kolme varttia. Kadulle päästyäni soitin Pasi Kiviojalle, etten pysty tulemaan hänen väitöksensä seminaariin. Minun olisi pitänyt alustaa siellä, mutta en tuossa tilanteessa pystynyt menemään, koska keskittymiseni alustukseen olisi ollut huonoa enkä halunnut ottaa vastaan tuttujen onnitteluja uudesta työstäni.

Koin Alman tilaisuuden painostuksena ja uhkailuna. Lisäksi koin sen hyvin loukkaavaksi, häpäiseväksi ja nöyryyttäväksi. Koin, että perhemuotooni kohdistuva viha oli jopa ihmisarvoani alentavaa.